Älä pelkää, sillä kaikelle on merkitys

Käyn ulkoiluttamassa naapurissamme asuvaa walesinspringerspanieli Charlieta muutaman kerran viikossa, aina kun ehdin. Maanantaina sain pitkästä aikaa otettua kameran mukaan lenkille, ja muutaman kuvan napattua, kun spanielit hilluivat niityllä. Charlie on hauska koira, olen iloinen, kun olen saanut tuntea sen ihan pikkupennusta asti. Nana ja Charlie viihtyvät hyvin yhdessä, joten niitä on mukavaa ulkoiluttaa yhdessä. Nanasta huomaa, että Charlie on selvästi sen mieleen. En tiedä, ehkä pitäisi investoida johonkin koirien leluun, että ei tarvitsisi heitellä flexiä niille. Tai sitten muistaa ottaa joku lelu joskus mukaan lenkille, niitä löytynee jo valmiiksikin jostain nurkista.

Tällä hetkellä minulla tuntuu olevan elämässä taas niin moni asia järjestyksessä, että vähän pelottaa milloin tilanne kääntyy päinvastaiseksi. Kenties niin ei tarvitse tapahtua, en osaa sanoa. Mutta joka tapauksessa nyt juuri asiat sujuvat. Ylioppilaskirjoitukset on hoidettu, olen keksinyt (lähes) realistisen jatko-opiskelupaikan itselleni, Nana on terve ja voi hyvin, minulla on mitä ihastuttavimpia ystäviä ja jopa kotona oleminen on mukavaa. Olen myös aloittanut avantouinnin, suosittelen kaikille. Asiat tuntuvat olevan todella hyvin tasapainossa. Vielä kun minulla olisi vähän vähemmän hektistä elämä, kaikki olisi hienosti.

En silti jaksa uskoa, että kaikki tulee koskaan olemaan hienosti. Eikä se ole ideakaan, en ole sitä mieltä, että kaiken tulisi olla hienosti. Juuri tässä päivänä muutamana puhuimme äidin kanssa siitä, kuinka asioihin kannattaa opetella suhtautumaan. Näin poistat ääliöt elämästäsi on Hesarin pääkirjoitus, jonka lukemiseen kannattaa uhrata aikaa. Siellä tietysti kerrotaan, kuinka poistat ääliöt elämästäsi... Tai vaihtoehtoisesti irvaillaan ihmisille, jotka kuvittelevat sellaiseen pystyvänsä.  Elämässä on paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Varsinkin tiettyihin juttuihin on järkevää opetella suhtautumaan siten, ettei itse lisää pahaa mieltä, tai vastaa pahaan pahalla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Vaikka lukiourani alkaa olla ohi, osallistun vielä ensi viikolla yhteen koulujuttuun. Olemme nimittäin lähdössä parinkymmenen muun tyypin kanssa Hollantiin muutamaksi päiväksi. Kyseessä on musiikin ja kuvataiteen kurssi, ja ideana on, että esitämme yhdessä hollantilaisnuorten kanssa performanssin, jota olemme suunnitelleet. Pääsemme Amsterdamiin ja Hilversumiin, odotan reissua jo innolla. Meidät laitetaan asumaan perhemajoituksiin täyttämiemme lomakkeiden perusteella. Siellä kysyttiin mistä pidämme, ja joku voisi ehkä arvata vastaukseni?

Dogs. I like dogs. Like a lot. I support dogs and everything they do. 

Eli jos minua ei päästetä asumaan perheeseen, jossa on koira, niin kukaan ei ainakaan voi väittää ettenkö olisi tehnyt, mitä tehtävissä oli. Vietän jälleen seuraavan kuun seitsemän ensimmäistä päivää netitöntä elämää, mutta sen jälkeen palaan ehdottomasti kertomaan Hollannin-reissustamme :)

Some just want everything

Berninpaimenkoira Timo oli tällä viikolla mukanani Helsingissä, ja nappasin siitä muutaman kuvan.  Silloin sää oli vielä ihanan keväinen, nyt takatalvi tuntuu iskeneen. Timon kanssa on mukava liikkua vilkkaammissakin paikoissa, kun hyväntahtoinen jättikoira löntystää kuuliaisena perässä. Bussissa se asettuu heti makaamaan, ja pysyttelee siinä kiltisti koko matkan. Joku mies astui epähuomiossa hieman Timon tassulle, mutta berni ei lotkauttanut korvaansakaan. Timon ollessa pentu, kuljin ahkerasti bussilla eri paikoissa sen kanssa. Nyt saan huomata, että kyllä kannatti: Timo on helppo ottaa mukaan minne vain.

Nanalle kuuluu hyvää, mitä nyt vähän vanhuus alkaa näkyä koiran käytöksessä. Nana ei välttämättä enää nouse ylös, jos joku muu kuin minä tulee kotiin. Hihnassa vetäminen on vähentynyt radikaalisti, ja Nana kulkee nykyään paljon vapaana, koska se pysyttelee niin kiltisti lähistöllä. Ensi viikolla minulla on melko kiireistä soittojuttujen ja autokoulun parissa, mutta yritän ehtiä ideoimaan ja toteuttamaan videon tässä lähiaikoina.

Kuljen täällä outona, vieraana, muukalaisena

Nyt on Nana trimmattu, siitä tuli oikein sievä. Bordercollie Milo on ollut täällä viikon verran hoidossa, tänään se lähtee kotiin. Lenkeillä ovat kulkeneet mukana myös walesinspringerspanieli Charlie ja berninpaimenkoira Timo, sekä kultainennoutaja Misty. Niistä en ole tullut ottaneeksi kuvia, mutta isovillakoira Iines pääsi pitkästä aikaa kameran eteen. Iinestä olen ulkoiluttanut ihan pikkutytöstä asti, se on nyt jo vanha koira. Silti Iines lähtee edelleen mielellään ulos, ja viime lenkillä se jopa leikki vähän Milon kanssa.

Minua harmitti viikonloppuna, kun en tullut kuvanneeksi koiria. Auringonpaiste oli mieletön, mutta minun aikani kului melko paljon auton ratissa. Autoin myös kaveriani muutossa, kävin uimassa avannossa ja yllättäen - ulkoilutin koiria. Yhteishaku on ihan kulman takana, eikä minulle ole oikeastaan kovin selvää mihin haen, tai mitä ensi syksynä tapahtuu. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että asioilla on tapana järjestyä. Ensi kesän suunnitelmat ovat joiltain osin todella auki, mutta  kuitenkin yhdet lennot on jo varattu. En malta odottaa, että pääsen matkustelemaan kesällä. Toisaalta, en myöskään malta odottaa mitään muutakaan. Tällä hetkellä asiat tuntuvat taas olevan järjestyksessä, mikä on varsin mukavaa. Siitä kuitenkin seuraa sellainen into ja riemu, että en malta aina suhtautua järkevästi kaikkeen, tai pohtia asioita loppuun asti... No, näillä mennään.

60 lukijan kunniaksi voisin mielelläni kuvata jonkun videon, tai tehdä erikoispostauksen, onko ehdotuksia?

Ei meno muuttunut oo yhtään mihinkään

Netitön viikko esti päivittämästä blogia, vaikka koirajuttujakin olisi riittänyt kirjoitettavaksi. Nyt kuitenkin seuraa postaus viime viikonlopusta. Video pitäisi löytyä tuon linkin takaa, jos ei niin kertokaa toki. Olin ratsastusleirillä Perniön ponitallilla kaverini Ronjan kanssa. Oli todella hauska leiri, Perniö on ihan mielettömän kiva paikka. Siellä tulee aina sellainen olo, kuin olisin tullut kotiin. Näyttää pahasti siltä, että pääsemme seuraavan kerran leirille vasta syksyllä. Suunnittelimme kuitenkin Ronjan kanssa, että ajamme parin tunnin matkan tuonne irtotunnille toukokuussa, jos emme pääse leirille.

Joskus havahduin siihen, että täällä blogissa on harvoin minusta mitään kuvia. Tavallaan olisi ehkä sosiaalisesti korrektia laittaa sellaisia kuvia, joissa näytän hyvältä, hiukset laitettuna ja meikkiä naamassa. Näistä kuitenkin näkee todella paljon paremmin, millainen tyyppi tähän koirablogiin kirjoittelee. Kuvissa esiintyvä heppa on leirihoitohevoseni Lady, se on todella hieno eläin. Hyppäsin ja maastoilin sen kanssa, minulla on nyt jo ikävä Ladya. Ronjalle kiitos postauksen lopuista kuvista!

Ylioppilaskirjoitukset ovat minun osaltani ohi, joten voisin olettaa, että ehdin taas kirjoittelemaan blogiin. Nanalle kuuluu hyvää, se on menossa torstaina trimmattavaksi. Olen yleensä trimmannut sen itse, mutta nyt päätin viedä sen trimmattavaksi, ihan vain laiskuuttani. 

You make me smile

Olin viime viikonlopun mökillä kolmen kaverini, Elinan, Noran ja Marin kanssa. Tapasin Noran vasta toista kertaa, mutta sitä ei huomannut mistään. Meillä oli todella rentouttava ja hauska viikonloppu, aloimme jo suunnitella seuraavaa reissua. Allaolevassa diashowssa näkyy, kun yritimme ottaa hauskaa yhteiskuvaa Nooran ja Marin kanssa, mutta Nanan oli päästävä osallistumaan. Nana on käsittämättömän hauska koira. Vaikka olen tavannut todella paljon erilaisia koiria, yksikään niistä ei ole ollut edes etäisesti samanlainen kuin Naaanu.

Viikonloppu kului ihan liian nopeasti, mutta ehdimme kuitenkin tehdä kaikenlaista. Söimme ja joimme hyvin, Elinan mökillä on ihanan helppoa laittaa ruokaa. Pelasimme lautapelejä, en edes muista, milloin olin edellisen kerran pelannut Scrabblea tai Menolippua. Katsoimme hiihtoa ja kävimme koirien kanssa hiihtämässä järven jäällä. Kuuntelimme musiikkia, lauloimme karaokea ja paransimme maailmaa - aina myöhään yöhön asti. Kirjoitan blogiini harvoin mistään muusta kuin koirista. Se ei kuitenkaan onneksi tarkoita, että en koskaan tekisi muita juttuja.

Viime viikkoni oli melko rankka, joten olin iloinen, että minulla oli täällä hoidossa niin hauska ja helppo koira kuin Vili. Walesinspringerspanieli Charlie kulki mukana lenkeillämme, kuten myös berninpaimenkoira Timo, ja heidän perheensä kultainennoutaja Misty. Vili käyttäytyi hienosti kaikkien kanssa, vaikka sen omistaja varoitteli ettei Vili tule poikakoirien kanssa juttuun. Mökillä Vili oli todella kiltisti, eikä edes kadonnut omille reissuilleen. Oli hauskaa, että mukana oli toinen koira Nanan lisäksi.

Koirien kanssa touhutessa saa hyvin pidettyä ainakin vähän taukoa omista ongelmista, kuin myös kavereiden kanssa mökillä hengaillessa. Tallillakin käyminen auttaa, pitäisi muistaa (ja ehtiä!) käydä siellä joka viikko. Onneksi ensi viikolla on luvassa paljon heppailua: käymme kaverini Ronjan kanssa ratsastamassa Anton-irlannincobilla ja viikonlopuksi lähdemme Perniön ponitallille leirille. Eilen kävin ihanalla lenkillä Cinan ja Nanan kanssa.

Nyt täällä ei ole yhtään hoitokoiraa, eikä suunnitelmissa näy muuta kuin Rico-rhodesiankoiran visiitti huhtikuussa. Saa nähdä mitä keksin ennen sitä, ainakin ulkoilutan ahkerasti Charlieta ja Nanaa, kenties jonain päivänä innostun ottamaan niistä kuviakin. Tämä viikko on jo sujunut huomattavasti edellistä paremmin, asiat tuntuvat selkeämmiltä ja elo helpommalta. Mahtava mökkiviikonloppu ei olisi voinut sattua parempaan saumaan. Kevätkin on tulossa, no complains!

Ei tarvii ketään pois sulkee

Vehnäterrieri Vili on tämän viikon hoidossa meillä, sen kanssa on mennyt kaikki hyvin. On ollut ihanaa huomata, että Vili on oma iloinen itsensä. Vaikka walesinspringerspanieli Charlie lähtikin jo kotiinsa, pikkuwalesi on kuitenkin ollut mukana lenkeillämme. Nana on hienosti sietänyt poikia, ja jopa vähän leikkinyt niiden kanssa välillä. Kolmen koiran lenkittäminen on sujunut helposti, hiljaisilla kaduilla ja autioissa metsissä vaeltaessa kaikki kolme ovat saaneet juosta vapaana. Kaikille instagramia käyttäville lukijoille tiedoksi, että minut löytää sieltä nimimerkin maalari takaa, käykää ihmeessä seuraamassa, jos kiinnostaa :)

Kun joutuu käymään läpi enemmän ja vähemmän rankkoja asioita, on ihanaa paeta metsään kolmen koiran kanssa. Musiikkia kuunnellessa, ympäriinsä juoksentelevia koiria katsellessa ja niitä paijatessa tulee väkisin ainakin hetkeksi sellainen olo, että kyllä tämä tästä. Koirilla on niin mainio asenne elämään, ne eivät turhia murehdi ja nauttivat lakkaamatta olostaan. Onneksi on muitakin tapoja käsitellä kurjia juttuja, kuin metsään katoaminen. Kaiken keskustelun ja asioiden käsittelemisen lisäksi on kuitenkin korvaamatonta saada välillä hetkeksi antaa olla, kuvata vain koiria ja ehkä jopa unohtaa.

Näin mystisissä ja synkissä tunnelmissa tänään. Viikonlopuksi olen onneksi lähdössä kaverini mökille, Nana ja Vili lähtevät tietysti mukaan. En ole varma, otanko kameraa mukaan. Maanantaina Vili lähtee kotiin, enkä ole varma milloin tänne on tulossa seuraava hoitokoira. Koulussa minun ei tarvitse enää käydä, joten voisin kuvitella ehtiväni ulkoiluttamaan Timo-berniä ja perheen uutta Misty-kultsua lähitulevaisuudessa. Myös Charlie on menossa mukana, eli eiköhän blogiin löydy täytettä, jos vain jaksan ottaa kuvia.

What we believe is true

Tässä on Konna, pieni norjalaisen metsäkissan ja joidenkin muiden rotujen sekoitus.

Ja tämä pikkuinen on sen veli Kelmi, mielettömän komea pieni kissanpentu.

Olin siskoni Katrin ja hänen miesystävänsä luona katsomassa heille juuri kotiutuneita kissanpentuja. Meillä oli oikein mukava ilta, myös veljeni Lenno ja hänen tyttöystävänsä Katriina olivat mukana paijaamassa pikkuisia. Aion mennä toistekin sinne, kissat ovat mitä hurmaavimpia eläimiä. Pieniä kissalapsia paijatessa tuli ikävä joulukuussa -13 menehtynyttä kissavanhustamme Pirkkoa. En usko, että tulen Nanan jälkeen ottamaan uutta koiraa pitkään aikaan, mutta ehdottomasti ehkä voisin harkita kissan hankkimista.

Katri katsoo telmiviä kissanpentujaan

Katriina yritti ottaa kuvia pennuista - huonolla menestyksellä