Baby you light up my world like nobody else

Minun pitäisi oikeastaan olla pakkaamassa, koska lähden tänään viikonloppuleirille Perniön ponitallille kolmen kaverini kanssa. Kävin kuitenkin äsken aamulenkillä Nanan kanssa ja kun kamera kerran oli mukana, niin pakkohan minun oli sitten kuvia ottaa. Oli ihan pilvistä ja syksyistä, mutta kuitenkin mittarissa oli ainakin viisitoista astetta eikä kyllä tullut vilu. Timo on lähtenyt ennalta määräämättömäksi ajaksi kotiinsa, ja pakko on kyllä todeta että ehkä Nana kuitenkin nauttii myös ainoana koirana olemisesta.

näetkö sä linnut jotka lentää kauas pois... <3

Vaikka suurin osa (okei, melkein kaikki) täällä blogissa olevat kuvat ovatkin paikoillaan nököttävästä Nanasta, niin toivottavasti kenellekään ei pääse syntymään harhaluuloa että sellaisia ne meidän lenkit ovat. Ei suinkaan, suurimman osan ajasta Nana laukkailee innoissaan vapaana ympäriinsä. Osaan katsoa reitit ja kellonajat siten, ettei vastaantulijoita oikeastaan ole. Kuitenkin joka kerta jos joku tulee vastaan, laitan Nanan heti kiinni. Vapaana juokseminen on parasta mitä se tietää. Ihme koira Nana kyllä on, koska vaikka sitä ei mitenkään itse innosta tai ei ole koirakaveria, se silti juoksee innoissaan (ja kovaa!) aika laajallakin alueella.

Nämä kaksi viimeistä kuvaa olivat kyllä mielestäni tämän aamun parhaat. Nana on erinomainen malli, sen kanssa ei koskaan tule tylsää. Vaikka Timo onkin taitavampi tokokoira ja minulla on ollut todella monia hienoja hoitokoiria, ei yksikään koira ole kyllä niin hieno kuin Nana.

Pakko vielä lisätä yksi aikaisemmin ottamani kuva Nanasta, tähän vain niin hyvin tiivistyy taas yksi asia mitä Nanassa rakastan: se tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa.

No niin, kohta saan toivottavasti pakattua ja koulun jälkeen lähdettyä sinne leirille. Seuraava postaus on luvassa joko sunnuntaina tai ensi viikon alkupuolella. Silloin luvassa jotain suunnilleen alla olevan kaltaista toivottavasti.

Osaako joku teistä lukijoista nimetä suosikkikuvansa näistä?

Milon pikavisiitti

Milo vietti tämän sunnuntain meillä hoidossa. Se leikki ihan innoissaan Timon kanssa meidän pihassa vaikka kuinka, ja kun vein sen koirapuistoon Milo yritti saada Luna-labbiksen leikkimään vähän heikoin tuloksin.

Milo pääsi tietysti myös mukaan kun menin viemään Sofia kotiin ja hakemaan Nanaa. Juoksutimme koiria vähän aikaa Malminkartanonmäellä. Mukaan liittyi myös vuoden ikäinen seropiuros, se näytti minusta ihan picardienpaimenkoiralta mutta olikin joku lapukka-snautseri-jotain-mix. Sen omistajalla oli joskus ollut berni, joten hän oli kovasti innoissaan Timosta. Seropi nouti innoissaan pientä jalkapalloaan. Hauska otus, Nanakin melkein jopa uskaltautui nuuhkimaan sitä :D Taas kerran muuten yhteiskuvaa otettaessa Nana katsoi minusta, että nyt on kuva otettu ja nousi heti ensimmäisenä ylös. Sofi oli ainoa tottelevainen joka jäi makaamaan vaikka muut nousivat. Hyvä Sofi!

Nana ensimmäistä kertaa hoidossa

Nana on asunut meillä kaksi ja puoli vuotta, eikä se ole ollut ikinä hoidossa. Kaverillani Tiialla oli koiransa Sofin kanssa sama tilanne. Niinpä tuossa muutama viikko sitten aloimme pohtia, että voisimme joskus vaihtaa viikonlopun ajaksi koiria. Näin selvitimme osaavatko koiramme olla hoidossa, jotta jos joskus tulee tarve saada koira hoitoon, ei tarvitse jännittää pärjääkö koira vai ei. Niinpä perjantaina lähdin viemään Nanaa Tiialle ja hakemaan Sofia meille. Oli ihan hirveää jättää Nana Tiialle, mutta toisaalta oli hauskaa saada Sofi meille.

Otsikko on ehkä vähän harhaanjohtava, koska en aio kertoa Nanan hoitoviikonlopusta (Tiia tehköön sen kun jaksaa), vaan siitä mitä teimme Sofin kanssa. En saanut aikaiseksi kuvata sitä kuin perjantaina illalla ja tänään aamulla, joten kuvat ovat noilta lenkeiltä. Sofin kanssa oli ihanaa lenkkeillä, en pitänyt sitä juuri ollenkaan hihnassa. En ottanut edes mukaan hihnaa, koska totesin sen turhaksi. Sofi pysyi todella hyvin lähellä ja tuli kiltisti luokse kutsuttaessa. Sen kuvaaminen oli paljon helpompaa kuin Nanan koska sillä oli jopa muutamia erilaisia ilmeitä ja se pysyi hyvin valppaana.

"Sori vaan mut en ehi nyt poseerata ku näin oravan..." 

Lauantaina kuitenkin kävimme myös tallilla, vaikka siitä ei kuvia olekaan :D Aamulla olin pari tuntia stadionilla Hevoset stadikalla-tapahtumassa. En olisi muuten sinne ehkä jaksanut mennä, mutta sain maksuttoman rannekkeen (jolla pääsin kaikkiin katsomoihin) ja maksutonta ruokaa, joten mikäs siinä sitten! Olen ollut Hembölen kiertävällä kotieläinpihalla töissä, ja koska heidän eläimensä olivat mukana tapahtumassa, niin siksi sain heidän kauttaan ilmaisen rannekkeen. Ja kyllähän minä niiden eläintenkin kanssa vähän olin.

Neljän maissa pääsin tallille äidin kyydillä, Timo ja Sofi pääsivät molemmat mukaan. En meinannut saada Wäiskiä ensinkään pois laitumelta kun se keskittyi pakenemaan ja inhoamaan vieraita haukkuvia koiria... No, lopulta sain kalastettua Wäiskin kiinni ja kävimme maastossa lenkillä. Oli oikein mukava reissu, ja pääsinpä vielä suoraan tallilta autolla suoraan stadikalle takaisin, katsoin kaverini Ronjan kanssa korkeushyppykisan ja täytyy kyllä sanoa että se oli HIENO. Ja metrilaku on hyvää. Edellisestä kuvasta joku blogiani ennenkin lukenut saattoi tunnistaa Milo-bordercollien. Se tuli tänne tänään aamulla, ja juoksutti hyvin Sofia vielä ennen kuin lähdin palauttamaan sitä.

Puhuimme Tiian kanssa, että pitää jatkossakin vaihtaa koiria, vaikka kerran kuussa yhtenä viikonloppuna tai jotain. Nana on ihan hirveästi minun perääni ja tosi paljon yhden ihmisen koira, joten olin ihan mielettömän tyytyväinen että se selvisi kunnialla hoitojaksostaan. En kyllä melkein mihinkään muualle olisi uskaltanut Nanaa jättää, mutta olin varma että Tiia pärjää Nanan kanssa. Ja Nana oli selvästi kyllä viihtynyt, koska minut nähdessään se kyllä tuli tervehtimään, mutta ei ollut mitenkään käsittämättömän riemastunut. Olen huomannut, että monet edes hiukan hankalat koirat toimivat tietyissä jutuissa paremmin kun niiden omistaja ei ole läsnä. Siitä miten Tiia Nanaa kehui päättelin, että näin on Nanankin kohdalla. Pakko vielä loppuun todeta, että en tiedä kuulostaako tällainen koirien vaihto hullulta jonkun mielestä, mutta olen ihan varma että se tekee koirille vain hyvää.

I don't really think, I just walk

Häntäkoirien hännät eivät ole koskaan täydellisiä

Näin totesi Mari tänään kun harjasimme Miloa, ja se on kyllä totta. Timonkin häntää saa harjata vaikka joka päivä, mutta silti se ei ole koskaan täydellinen... Olimme Mirkun, Marin, Milon, Nanan ja Timon kanssa koirapuistossa Lintuvaarassa, Timo ja Milo painivat kovasti. Milo kuitenkin kunnostautui ja hankki myös leikkikaverin nuoresta belgiuroksesta. Nana ei tietenkään taas leikkinyt kenenkään kanssa, paitsi tietysti se yritti muutaman kanssa telmiä, mutta pelästytti toiset pois räksytyksellään. Puistossa oli paljon erilaisia koiria, mutta kaikki hengailivat oikein hyvässä hengessä.

Kotimatkalla otin vielä poseerauskuvan koirista, Nana päätti nousta ylös kesken kaiken. Nyt siirryn matikanläksyjen pariin, mukavaa tiistai-iltaa kaikille!

Friends are God's way of apologizing for our families

Olin Timon ja Nanan kanssa tänään Ronjalla, oli todella hauska päivä! Olemme menossa 20.-22. päivä tätä kuuta leirille Perniön ponitallille, myös kaverini Elina tulee mukaan. Suunnittelimme Ronjan kanssa jo ihan innoissamme leiriä, leivoimme suklaakeksejä ja juttelimme ihan kaikesta. Meillä on neljä vuotta ikäeroa, mutta en ole ikinä ollut niin kovin kranttu ystävieni ikien suhteen. Olen Timon omistajankin kaveri, ja on meilläkin kuitenkin viitisentoista vuotta ikäeroa. Niin kauan kun juttua riittää ja on hauskaa hengata, ei mielestäni iällä ole mitään väliä.

Ronjan Muppe-lapukka

Kävimme Ronjan kanssa myös kävelemässä tunnin lenkin metsässä, aurinko laski juuri ja oli todella kaunista. En muistanut/viitsinyt ottaa kameraa mukaan, välillä on ihan vapauttavaa kävellä ilman että ottaa kuvia. Teimme koirille pienimuotoiset "haku"treenit, toinen jäi odottamaan koirien kanssa ja toinen käveli piiloon. Ainakin koirat juoksivat kovaa ja niillä oli hauskaa vaikkei tuolla oikean haun kanssa ole juurikaan tekemistä :D Metsässä varsinkin Nana juoksi ympäriinsä kovasti, Timo ja Muppe pysyttelivät lähempänä. Olin ylpeä koiristamme kun vastaan polulla juoksi hirmuisesti haukkuva pikku-corgi, ja saimme kaikki omat koiramme kiinni ilman että ne pääsivät tarkastelemaan vierasta koiraa.

Bussipysäkillä otin Nanasta vielä kuvan, Timo ei jaksanut nousta ylös että siitä olisi mitään hyvää kuvaa saanut. Se ei meinannut jaksaa nousta ylös edes kun bussi tuli, sain raahata sitä varmaan metrin verran ennen kuin se nousi ja asteli itse bussiin. Tarkkasilmäisimmät lukijat ehkä huomasivat, että Timolla on päällään Hurtan valjaat. Ostimme ne Timon omistajan kanssa sille eilen, ja olemme kyllä olleet kovin tyytyväisiä hankintaan. Valjaat istuvat Timolle todella hyvin eikä se edes vedä ne päällä.