Charlie (s. 2014, leikattu walesinspringerspanieliuros) on asunut meillä kolmisen viikkoa, ja on asettunut mukavasti. Nana ja Charlie ovat niin vanhoja tuttuja, ettei niiden yhteiselossa ole ollut hankaluuksia. On ollut helpottavaa huomata vanhuskoiran piristyneen nuorukaisen seurasta. Luonnollisesti Charlie olisi lentänyt kotiinsa, kuten leppäkeihäs lentää, jos Nana olisi vaikuttanut millään tavoin kärsivän spanieliseurasta.
Olen jo useamman vuoden ajan yrittänyt ottaa tiukkaa linjaa sen suhteen, ettei meille tulee enää hoitokoiria, jotta Nana saa viettää eläkepäiviään rauhassa. Nanalle ei ole tehty sydänten ja keuhkojen (kunnossa!) ultraamista lukuunottamatta virallisia terveystutkimuksia, joten en tiedä, mikä kaikki sillä on hätänä. Joka tapauksessa eläinlääkärin (
http://www.veterica.fi/) ja osteopaatin (
http://www.koiraosteopatia.fi/) kanssa olemme tulleet siihen tulokseen, että Nanalla on selässä spondyloosi, kaularangassa virheasento, takapäässä melko pitkälle edennyt nivelrikko ja yksi sökö polvi.
Lisäksi Nana on saanut jouluaatosta 2014 alkaen harvajaksoisesti kohtauksia, joita voidaan hyvällä syyllä pitää epilepsiatyyppisinä ja aivoperäisinä. Stressi ja kipu tuntuvat toimivan laukaisevina tekijöinä, joten niitä pyritään välttämään. Nana saa päivittäin riittävästi kipulääkettä, ja tähän väliin haluan lainata Lehtosen Jakkea (
https://www.katiska.info/terveys/terveys-yleinen/nivelrikko/):
Useimmilla koiraharrastajilla olisi tarvetta lääkitykselle, mutta nivelrikkoiselle koiralle lääkitys laitetaan kuntoon. Jatkuva kipulääkitys ei ole koskaan täysin riskitöntä, mutta asiat on laitettava vaakakuppiin. Koiraa ei saa altistaa krooniselle kivulle, ja jos lääkitys parantaa koiran elämisen laatua niin paljon, että lopetus ei enää ole vakavasti harkittava vaihtoehto, niin silloin lääkitään. Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja koiran kivuttomuus painaa aina vaakakupissa enemmän kuin omistajan lääke- tai lääkärikauhu.
Näin vain eteenpäin. Nana ja Charlie viettävät rauhallista spanielielämää, Nana vielä vähän Charlieta rauhallisempaa. Nana on ensimmäinen oma koirani, joten en tiedä, miten koirasta luopuminen tapahtuu. Olen kuitenkin kuullut vielä minua vanhemmilta ja viisaammilta koiraihmisiltä, että omasta koirasta ja sen katseesta näkee, kun sen aika on tullut. Uskon näin, Nana lienee ainoa, joka tietää milloin se on nähnyt tarpeeksi tätä maailmaa. Tarina kertoo, Franciscus Assisilaisen ja Lutherin olleen sillä kannalla, että kun aika on, koirat voivat painua vaikka taivaaseen. Uskon myös niin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti