Onni vaatii vapautta, vapaus vaatii rohkeutta

Hyvää huomenta. Meille (minulle, asun edelleen vanhempieni luona, joten meille) tulee toinen koira. Se tulee oikeastaan vain hoitoon, vaikka tässä hoitoreissussa on tarkoitus kestää totuttua pidempään. Koirassa ei ole (paljoa) vikaa, kuten ei sen omistajissakaan, vaan silti heidän yhteispelinsä ei tällä hetkellä pelitä. Siispä koira tulee meille oleskelemaan, ja omistajuus säilyy koiran nykyisillä omistajilla, kunnes kuolema heidät erottaa.

Edellisessä postauksessa mainitun Koiratädin ihmemaan viimeisen postauksen piti olla Nanan muistovideo/muu vastaava hässäkkä, mutta mokoma piruparka sen kun elää ja elää, hyvä niin. Nana on nyt yksitoistavuotias, ja jos Jumala suo, sille tulee vappuna kaksitoista vuotta täyteen. Kaikenlaista vaivaa on ollut, ja olin jo melkein luovuttamassa Nanan kanssa kovien kipujen takia. Luottoeläinlääkärimme (kiitos taas Erica) ansiosta koiralla on nyt toimiva lääkitys ja ilmeisen kivuton olo.

Nämä kaksi asiaa ylittivät mielestäni bloggaamiskynnyksen. Ja jos joku luulee, että pystyin olemaan näin kauan ilman blogia, luulee väärin. Aloin kirjoittaa elokuussa 2017 harvajaksoisesti mitä mainioimmassa osoitteessa olevaa blogia: https://naanuonkingi.blogspot.fi/, jonka loin jo alkuvuodesta 2011, kun Nana muutti meille. Naanuonkingi:stä löytyy muutama postaus, jos innokkaimmat fanit haluavat käydä katsomassa. Lisää myöhemmin, Ihmekoirat -blogin Tiinaa lainatakseni "nyt piti vain saada aikaiseksi ja saapua".

Niin ja alussa mainittu toinen koira on blogista tuttu, mutta pitäkäämme sen muuttopäivään 28.2.2018 asti jännitystä yllä. Koska en usko, ennen kuin näen, en yksinkertaisesti uskalla uskoa.