Spanielielämää

Edellisessä postauksessa mainittu uusi koirakaveri on norwichinterrieri Celia, siitä minulla ei ole vielä kuvia. Sen sijaan tässä postauksessa esiintyy pieni walesinspringerspanieli Charlie, joka tuli meille hoitoon muutamaksi päiväksi. Olen tutustunut Charlieen sen ollessa vasta juuri luovutusiän ohittanut pieni rääpäle, joten meillä synkkaa hyvin. Tunnemme toistemme mielenliikkeet kiitettävästi, eikä kummankaan osapuolen tarvitse jännittää. Nana on tuntenut pikkuwalesin yhtä kauan kuin minä, eikä ärsyynny siihen juuri koskaan. Spanielinmielisinä Charlie ja Nana tuntuvat ymmärtävän toisiaan, ja niiden yhteiselo sujuu vaivattomasti. Välillä ne intoutuvat leikkimään yhdessä.

Olen huomannut, että minulle on tullut koiria kuvatessani liian tärkeäksi se, että koirat näyttävät hyviltä. Arjen tallentaminen sellaisena, kuin se on, on jäänyt oikeastaan kokonaan. Päätin tänään aamulenkillä korjata tilanteen. Poseerauskuvilla on aikansa ja paikkansa, eivätkä spanielit näissä kuvissa ole edustavimmillaan. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla edustava. Olen tyytyväinen näihin kuviin ja molempiin koiriin, oli rentouttavaa vaihteen vuoksi ottaa toisenlaisia kuvia.

Charlien luoksetulot ovat vauhdikkaita, vaikkakin tapahtuvat lähinnä viipeellä

Alkulenkistä Nana joutui olemaan hihnassa, vaikka pikkuwalesi viipotti vapaana

Lopulta Nanakin pääsi irti, ja meni tietysti heti lumihankeen kiemurtamaan

Tähän tiivistyy jotain olennaista Charlien olemisesta, se on vähän säikky ja usein varuillaan

Nanan käsitys leikkimisestä, Charlie ei taida olla ihan varma tästä hommasta

Sujunee portaiden kipuaminen noinkin

Ylväs Nana tähystämässä

Charlie ei uskaltanut kävellä vallihauduan yli vievää lankkua...

... vaan onneksi Nana oli näyttämässä mallisuorituksen

Charlie tunkee usein vapaana kiinni Nanaan, vaikka voisi kulkea missä vain muuallakin