Ilman myrskyä, ilman vihaa

Kuinkakohan moni teistä äänesti tämän postauksen ansiosta kaveriani Tuijaa? En tiedä, mutta minulla on ilo kertoa, että hän lähtee huhtikuussa Fjällrävenin koiravaljakkovaellukselle, ihan mahtavaa! :) Tuijan saksanseisojauros Utu on tämän päivän hoitokoirani, ja se on kyllä upea otus. Menin suoraan koulusta hakemaan Utun ja kävelin sen kanssa meille. Otimme Nanan mukaan ja suuntasimme viereiseen metsään. Koirat juoksivat vapaina ympäriinsä, minä keskityin kuvaamiseen. 

 On aina hauskaa saada puuhailla muiden ihmisten koirien kanssa, koska eri koirat käyttäytyvät aina eri tavoin ja niiltä voi oppia uutta. Utu on lisäksi niin käsittämättömän komea ja hyväkäytöksinen koira, että se on oikein mukavaa lenkkiseuraa. Lenkin jälkeen tulin kotiin koirien kanssa kirjoittamaan tätä blogitekstiä. Tuija varoitti etukäteen Utun olevan helposti rauhaton vieraassa paikassa ja antoi avaimet kämppäänsä, jotta voin mennä sinne Utun kanssa tarvittaessa. Utu kuitenkin makaa taju kankaalla vieressäni, joten kenties vietämme iltamme täällä. 

 Nanasta on hauskaa huomata kuinka se muuttuu isoksi tai pieneksi koiraksi. Jos sen laittaa jackrusselin viereen, se on iso koira. Utun vieressä Nana oli kuitenkin aika onneton rimpula. Utu on selvästi koira josta Nana pitää, koska tähän mennessä Nana ei ole kertaakaan ärähtänyt sille. Yleensä kuningatar kokee tarpeelliseksi muistuttaa muita Hänen Majesteettinsa ympärillä olevasta metrin kuplasta johon ei tarvitse kenenkään tunkeutua. Tähän asti Utu on koko ajan antanut Nanalle tarpeeksi tilaa ja muutenkin käyttäytynyt hyvin, koska Nana on ottanut ihan rennosti. 

Täytin eilen 17 vuotta ja vietin todella mukavan päivän ystäväni Elinan ja hänen poikaystävänsä Tuomaksen kanssa. Kävimme syömässä, hengailimme keskustassa ja illalla pelasimme Elinan kanssa heillä aika myöhään playstationilla. Itse asiassa niin myöhään, että en edes ehtinyt tänään ensimmäiselle tunnille... Mahtava päivä siis. En ole muutamana viime vuonna juurikaan noteerannut syntymäpäiviäni, mutta tänä vuonna tein parannuksen, onneksi. Vaikka väitän aina etten pidä ihmisistä vaan koirista (totta!), on aina joskus kuitenkin todella mukavaa ja ehkä jopa ihan terveellistä tehdä muutakin kuin rämpiä metsässä koirien kanssa. Ainakin se on piristävää vaihtelua jos ei muuta. 

Blogini pienimuotoiselle hiljaiselolle löytyy monia selityksiä. Olen ollut kuumeessa, joten en ole voinut ulkoilla. Muutenkin koko ajan on niin pimeää, että vaikka ehdin ulos, siellä ei voi enää kuvata. Olen myös joutunut miettimään sim-korttini pinkoodia ja muita ikäviä asioita, eikä ole kiinnostanut kirjoittaa. Elämä kuitenkin jatkunee, enkä tiedä parempaa tapaa rentoutua ja unohtaa ikävät asiat kuin koirien kanssa ulkoileminen ja niiden kuvaaminen.