Haluan istua jalkakäytävällä muistamatta mistä olen tulossa

Uusi hoitokoira saapui eilen, vuoden ikäinen norfolkinterrieri Cola. Cola on rauhallinen ja kiltti otus, mutta siitä on kuitenkin leikkiseuraa Hupille kuten olin vähän kaavaillutkin. Eilen illalla meidän piti lähteä näyttelytreeneihin pikkupoikien ja kaverini Elinan kanssa, mutta saimme bussissa kuulla että treenit on peruttu helteen vuoksi. No, menimme sitten istuskelemaan Töölönlahdelle Hupin ja Colan kanssa ja nauttimaan kesäillasta. Koirille oli niin paljon vettä mukana etteivät ne edes läähättäneet, ja istuimme tietysti varjossa.

Nanaa en ottanut mukaan, koska olen nyt siirtänyt sen liikunnan pelkästään aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Helteet vaikuttavat huomattavasti seniorikoiran jaksamiseen, ja se pääsee päivällä vain ihan lyhyesti ulos. Cola ja Hupi onneksi kunnioittavat Nanaa, eivätkä hypi sen silmille. Metsässä Hupi juoksee koko ajan Nanan perässä ja huolestuu joka kerta, kun Nana katoaa sen näköpiiristä. Iltaisin Hupi ja Nana kipuavat molemmat sulassa sovussa viereeni nukkumaan, Cola jäi ainakin viime yönä vielä häkkiinsä nukkumaan. Saa nähdä mitä tapahtuu kun se kotiutuu tänne.

Mutta täällä kaikki siis hyvin, vähän hiljaiseloa luvassa helteiden takia. Illalla menemme Marin ja Milon kanssa lenkille, muuten loppuviikon suunnitelmat ovat vielä aika paljon auki. Hupin saavutuksista pitää mainita, että eilisellä reissullamme Helsinkiin se uskalsi ensimmäistä kertaa itse hypätä niin junaan kuin bussiinkin. Lisäksi se kävi tuossa yhtenä iltana ihan kunnolla uimassa, kun veimme kaverini Auroran kanssa Nanan ja Hupin uimaan. Ensin Hupi vain kahlasi, mutta sitten se kuin vahingossa meni Nanan perässä ihan kunnolla uimaan. Hieno pentu, onneksi se asuu täällä Laajalahdessa ja pysyy varmasti mukana kuvioissa kotiuduttuaankin.

The night is still young

Tänään sattui yksi todella ikävä, ja yksi todella ihana asia. Aamulla olin Kuplan, Nanan ja Hupin kanssa parin tunnin lenkillä. Päivän ikävä asia on, että Nana sai lämpöhalvauksen. Kotiin tultuamme se kuolasi puolen tunnin ajan ihan käsittämättömän paljon. Muita oireita sillä ei kuitenkaan onneksi ollut, eikä se enää edes läähättänyt kun tulimme kotiin. Eli selvisimme säikähdyksellä, mutta nyt tiedän ettei seniorikoira kestä näin kuumalla noin pitkää lenkkiä. Koirilla oli vettä mukana, Nana kävi uimassakin lenkin aikana. Siitä ei kuitenkaan ollut apua, joten täytyy jatkossa olla fiksumpi koirien lenkitysaikojen suhteen.

Kupla lähti päivällä kotiin, en valitettavasti ehtinyt ottaa siitä enempää kuvia. Kävin siskoni ja Hupin kanssa Kyrölässä, pentu matkusti tosi fiksusti junissa ja busseissa. Oli ihanan helppoa liikkua pienen koiran kanssa, ehkä minulle joskus vielä tulee sellainen. Olen ehtinyt jo näin lyhyessä ajassa vakuuttua Hupin erinomaisuudesta. Sen luonteessa on juuri sopivassa suhteessa rohkeutta ja arkuutta, se ei ryntää suinpäin ihan mihin vain tilanteisiin, mutta ei kuitenkaan ole arka tai ahdistunut uusissakaan paikoissa. Hieno pieni <3

Kyrölästä kotiuduttuamme tapahtui päivän (ja tähän asti kuukauden) iloisin asia: Nana leikki Hupin kanssa! Nana on tosi huono leikkimään muiden koirien kanssa, ja usein silloinkin kun se leikkii on kyse ihan korkeintaan puolen minuutin pikaisesta juoksukierroksesta. Nyt se kuitenkin leikki meidän pihalla Hupin kanssa oikein pitkään ja hartaasti, tulin niin hyvälle mielelle kun katsoin onnellisia koiria :') Nana makasi selällään ja antoi Hupin pomppia päällään, ne juoksivat ympäri pihaa ja lopuksi makoilivat vierekkäin nurtsilla. Ihan mahtavaa, että Nana tykkää Hupista noin paljon. Toisaalta, kukapa ei tykkäisi.

Hupi yrittää lenkillä aina välillä roikkua hihnassaan, ja olen sitä siitä kieltänyt. Muuten Hupin lenkkeilytavoissa ei ole moittimista, se pysyy hienosti isompien matkassa ja metsässä vapaana juoksee hurmiossa Nanan perässä. Äsken kävellessämme pois metsästä Hupi nappasi Nanan hihnan, ja se näytti niin hauskalta taluttaessaan Nanaa etten voinut olla ottamatta kuvaa. Huomenna ei tarvitse ulkoiluttaa koiria, kun ne selvästi osaavat hoitaa homman ihan keskenäänkin. Kas näin:

Koirahotelli on avattu jälleen!

Nyt on taas talossa riittävä määrä koiria. Tänään aamulla saapui Kupla, vähän yli parivuotias labbisuros. Kävimme tallilla, oli ihanaa nähdä Wäiski taas pitkästä aikaa. Vähän myöhemmin saapui Hupi, muutaman kuukauden ikäinen parsonherra. Olin vähän huolissani miten poikien yhteiselo sujuu, koska Kupla on aika riehakas ja Hupi pieni. Mutta eipä ole ollut ongelmaa onneksi, Hupi on tajunnut varoa isompaa kaveriansa.

Olimme aika pitkään ulkona, nyt olen saanut järjestellä Sveitsi-kuviani vähän lisää (klik jos kiinnostaa), soittaa käyrätorvea ja istua koneella kaikessa rauhassa koirien nukkuessa. Kupla lähtee jo huomenna kotiin, mutta Hupi on täällä koko ensi viikon. Kuplan omistaja pelotteli etukäteen, että Kupla sitten vetää hihnassa ja riehuu ja ei osaa olla eikä totella ja kaikenlaista, mutta hienosti Kupla on osannut käyttäytyä :)

There is nothing on this earth more to be prized than true friendship

Käytiin eilen Marin kanssa lenkillä Lintuvaarassa. Marin Milo-bortsu, tietysti Nana ja minulla eilisen lainassa viettänyt Sofi olivat mukana. Nana löysi jostain Rodeo-pullon, jossa oli vielä vähän energiajuomaa jäljellä ja heittelin sitä mustavalkoisille. Olimme reippaita ja leikkasimme koirien kynnetkin, hyödyllinen lenkki siis. 

Todella outoa olla taas kotona, en ole ihan tottunut vielä. Varsinkin on ollut hullua tajuta, että en ole ehtinyt kesällä nähdä suurinta osaa kavereistani vielä ollenkaan. Sikäli on kivaa vihdoin olla kotona, että pikkuhiljaa tilanne on parantumassa. Myös on tietysti ihanaa olla kotona, koska nyt saan viettää lomaani Nanan kanssa. Se on alkanut vanhentua, nousee kankeasti levättyään ja ei vedä hihnassa enää niin paljon kuin ennen :D Toisaalta metsässä vapaana ollessaan se kyllä juoksee edelleen entiseen malliin, eli ei syytä huoleen.

I've had the time of my life

Tulin tänään aamulla kotiin Sveitsistä, vietin siellä kaksi uskomatonta viikkoa. Asuin isäni tutun luona Zürichissä viehättävässä kerrostalossa, ihan järven vieressä. Kävelin joka päivä pari tuntia alakerrassa asuvan punavalkoisen irlanninsetterin Indian kanssa. Sain myös tavata monia muita hienoja koiria.

Lisäksi pääsin tallille kaksi kertaa, lännenratsastusta kentällä ja maastossa, ja suloisen hevos/aasi/muuli/ponilauman harjaamista.

Sain tutustua ystävällisiin, mielenkiintoisiin, rohkeisiin ja vieraanvaraisiin ihmisiin. Susannahin lapsi Sophia on ehdottomasti yksi hienoimmista tyypeistä joihin olen saanut ikinä tutustua. Otin Sophiasta jotain kuvia lastenhoitopuuhien lomassa, ihana lapsi.

En ole pitkään aikaan tuntenut oloani näin rauhalliseksi ja tyytyväiseksi, tuo matka oli todella onnistunut. Kova ikävä takaisin, mutta olen varma että pääsen Sveitsiin vielä joskus joten ei syytä huoleen.

Taking steps is easy, standing still is hard

Eilen illalla tulin kotiin Nuorison orkesterikurssilta Orivedeltä. Siellä oli taas kerran mielettömän hieno leiri. Tänä vuonna olin siellä jo seitsemättä kertaa peräkkäin, enkä kyllä keksi yhtäkään syytä olla menemättä sinne taas ensi vuonna. Ihanat ihmiset (varsinkin käyrätorvistit ;)), hyvä ruoka, soittaminen, musiikki ylipäätään, ihmissuden pelaaminen ja Oriveden opisto onnistuivat jälleen tekemään leiristä ikimuistoisen. 

Kertaakaan aikaisemmin aika ei ole kulunut tuolla noin nopeasti, nyt tuntui että yhdeksän päivän sijasta olin siellä ehkä korkeintaan kolme. Minulla ei ollut leirillä kameraa mukana, mutta haluan silti jakaa täällä blogissa kaksi kuvaa tuolta leiriltä. Ihan vain että tiedätte millainen meininki klassisen musiikin leireillä oikeasti on! Ensimmäisessä näkyy pala sinfoniaorkesteriamme ja toisessa leirin kaikki käyrätorvistit damagen jälkeen. Damage on rangaistus, joka seuraa tuhmille (tai no, melkein kaikille) käyrätorvisteille leirin loppupuolella. Joka vuosi se on jotain vähän erilaista, tänä vuonna teimme toisistamme... installaatioita.

Mutta, nyt siis olen kotona Nanan luona. Vähän kurjaa edes tulla kotiin ilahduttamaan vanhuskoiraa, koska huomenna puoli kuuden aikaan aamulla lähden taas pois. Tällä kertaa vuorossa on matka Sveitsiin. En ole vieläkään ihan sisäistänyt, että oikeasti pääsen Sveitsiin, enkä ihan tiedä mitä kaikkea tulen tekemään siellä. Kahdessa viikossa kuitenkin varmaan ehtii kaikenlaista. Otan kameran mukaan, mutta en välttämättä tule ottamaan kauheasti kuvia tai kertomaan reissustani tänne blogiin, saa nyt nähdä.

Tänään kävin Tapiolassa Nanan ja siskoni kanssa. Bussimatkat sujuivat hienosti, Nana lähinnä nukkui. Ensin odottelimme Nanan kanssa myöhässä olevaa siskoani koirapuistossa. Sinne sattui Kreikasta tullut kymmenvuotias löytökoira, hauska otus. Tapasimme myös kahdeksanvuotiaan englanninspringerspanielin omistajineen. Kävimme Kaisan Caféssa ja pienimuotoisesti shoppailemassa, Nana käyttäytyi mitä mallikelpoisimmin. Hieno koira <3

Heinäkuussa tänne on heti reissuni jälkeen tulossa yhteensä viisi koiraa muutaman viikon aikana: kaksi pikkuterrieriä, kaksi labbista ja yksi walesinspringerspanieli. Vilskettä ja tekemistä siis riittää, naapurini lupautui ihan tosissaan ottamaan Nanan sinne jos senioriseropin hermot meinaavat pettää. Tänään Nanaa vielä hymyilytti...

Mutta minä lähden nyt Sveitsiin ja Nana jää isäni erinomaiseen hoitoon, Auf Wiedersehen!

Meri auringossa kiiltää

Diego on nyt kotiutunut, se oli kyllä todella hauska tyyppi ja toivottavasti tulee uudestaankin käymään. Puhuimmekin jo sen omistajan kanssa seuraavasta hoitojaksosta, mutta se oli valitettavasti samaan aikaan kuin reissuni Sveitsiin.

Vein Nanan taas venesatamaan uimaan tuossa muutama päivä sitten. Elämä on kuitenkin ollut tässä kesäloman alkaessa niin hektistä etten ole ehtinyt laittaa näitä kuvia blogiin vielä.

Olen ensi viikkoa lukuunottamatta koko kesäkuun pois kotoa, joten siksi aikaa blogikin hiljenee. Heinäkuun puolella on kuitenkin tulossa taas lukuisia koiria hoitoon, palaan viimeistään heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna blogin pariin.

Hyvää kesälomaa kaikille! :)