No mutta, tässähän vierähti kesä ihan huomaamatta ohi ilman blogipostauksia. Ei se mitään, nyt oli hyvä sauma kirjoittaa. Sibbelle ja Merrille kuuluu hyvää, ajattelin päivittää heidän kuulumisensa viimeaikaisista tapahtumista aina kesäkuulle asti tässä joutessani.
 |
| Kuva: Minttu Murtomäki, kiitos! |
Sibbe on käynyt näyttelyissä sekä minun, että kasvattajansa Mintun handlaamana. Kaikki, joita kiinnostaa näyttelyasiat, voivat käydä vakoilemassa Sibben KoiraNet-sivulta, miten se on pärjännyt. Ne, joita ei kiinnosta, pärjäävät tiedolla, että hyvin on mennyt. Sibbe käyttäytyy reippaasti kehässä ja esiintyy edukseen.
Syyskuun alussa Sibbe aloitti ensimmäiset juoksunsa. Pelkäsin etukäteen, että Sibbe unohtaa sisäsiisteyden juoksujen myötä. Näin ei ole kuitenkaan onneksi käynyt. Sibbe on syönyt ruokansa ja ollut muuten normaali, mutta varsinkin sisällä se on ollut melko vaisu ja tuijotellut ulos ikkunasta – kenties odottaen unelmien prinssiään. Varsinkin rallytokossa huomasi ison eron juuri ennen juoksuja ja niiden alettua siihen, millainen Sibbe oli ennen kuin juoksuista oli mitään tietoa. Juoksujen aikaan se haahuilee ja nuuhkii ympäristöään mielummin kuin syventyy rallytokon saloihin.
 |
| Kuva: Elina, kiitos! |
Olemme käyttäneet Koirametsä Pupen palveluita säännöllisesti ennen Sibben juoksuaikaa. Kerran saimme isovillakoira Bilbonkin kaveriksi. Olen huomannut Merrin käytöksessä ison eron, kun se pääsi hammaskiven poistoon ja siltä poistettiin yksi parodontiitin riivaama hammas. Merri on leikkisämpi, sen ilme on rennompi ja muutenkin se on ylipäätään hyväntuulisempi. Hampaiden tilanne ei päälle päin ollut kovin paha, mutta onneksi Erica Vetericalta osasi aivan oikein arvioida, että voisi olla hammaskiven poiston aika. Erica on hoitanut alusta loppuun ensimmäisen koirani Nanan, emmekä ole Merrin kanssa juuri hyödyntäneet muiden eläinlääkäreiden palveluita. Olen taipuvainen olemaan välillä hieman ylihysteerinen, joten haluan että minulla on tuttu luottoeläinlääkäri, jonka puoleen kääntyä hädän hetkellä.
Mutta mitäpä muuta? Sibbe ja Merri ovat kulkeneet mukana niin kahvilakäynneillä kuin maaseudun rauhassakin. Kesä meni äkkiä, mutta ehdimme kuitenkin tehdä niitä juttuja, mitä pitikin. Minulla on ollut tapana tehdä kesääni minuuttiaikataulu, joka on lyöty lukkoon siinä huhtikuun paikkeilla. Erästä kaunista laulua lainatakseni olen vihdoin oppinut, että pakko oppii sanoo randomeille ei, niin pystyn sanoo omilleni tottakai. Olen tosi iloinen niistä tyypeistä ja paikoista, joissa sain viettää tämän kesän.
Yksi iloinen asia oli ihan kotona oleminen. Viihdyn todella hyvin Lahdessa ja olen iloinen, että tein ehkä hieman impulsiivisenkin päätöksen muuttaa tänne opiskelemaan tammikuussa 2024. Koirien kanssa lenkkeillessä ei tule juuri koiria vastaan, koska niitä ylipäätään on paljon vähemmän kuin Espoossa tai Helsingissä, joissa asuimme aikaisemmin. Ihmiset ovat mukavia ja asia, jota erityisesti arvostan täällä on kiireettömyys. Toki kaikki on suhteellista, koulukavereiden kanssa jutellessa on käynyt ilmi, että pienemmiltä paikkakunnilta muuttaneille Lahti on todellinen big city. Meille ei, olemme viihtyneet täällä erinomaisesti.
Oman maininnan ansaitsevat ehdottomasti sisarusteni lapset. Tämän upean taideteoksen on tehnyt tuolloin 3v veljentyttöni, siinä minä talutan Sibbeä. Veljelläni on -21 ja -24 syntyneet tytöt, ja siskolleni syntyi loppukesästä 2025 tyttö. Minulle ei ole ainakaan vielä siunaantunut omia lapsia, joten on ollut todella ihanaa, että saan viettää paljon aikaa näiden muksujen kanssa. Merri on todella rauhallinen lasten kanssa, mutta se arvostaa omaa tilaansa. Sibbe taas ei halua omaa tilaa, mutta sillä on varsinkin pienempien kanssa joskus tekemistä sen kanssa, että se malttaa suhtautua tarpeeksi rauhallisesti heihin. Nelivuotiaan veljentyttöni kanssa Sibbellä menee hienosti; Sibbe osaa jopa olla turvallisessa ympäristössä pikkutyypin talutetttavanakin.
Sitten vielä pari sanaa kesän reissuhommista. Kävin kesällä Joutsassa mökillä ja Jyväskylässä mummoni luona. Vanhempi veljentyttöni oli ensimmäistä kertaa yökylässä täällä minun luonani mumminsa eli minun äitini kanssa, se oli mainio kokemus kaikille osapuolille. Ilman koiria kävin esimerkiksi Tallinnassa ja hyvän ystäväni polttareissa ja häissä. Kaikki kesän reissaamiset niin autolla kuin junallakin sujuivat koirilta erinomaisesti. Välillä mietin eri tilanteissa, että totta kai elämä olisi helpompaa ilman koiria. En kuitenkaan usko, että tulen enää elämään täysin ilman koiria. Kun on kerran tottunut olemaan koiranomistaja, on vaikeaa haluta olla mitään muuta.
Vielä lyhyt kunniamaininta Sibbelle hienosta suoriutumisesta partioleirillä! Meitä oli leireilemässä kahdesta eri lippukunnasta iso porukka. Olin muonittajana leirillä, eli aika iso osa ajasta meni keittiön puolella. Sibbe osasi tosi hienosti hengailla leiripaikalla ja ilahduttaa pieniä partiolaisia. Sibbe oli toki osoittautunut lippukuntamme kevätretkellä oivalliseksi partiokoiraksi, mutta tällä leirillä oli paljon enemmän porukkaa. Sehän ei Sibbelle ollut mikään ongelma, päinvastoin. Sibbe on kulkenut myös viikottaisissa partiokokouksissa mukana, se nauttii täysin siemauksin kaikesta saamastaan huomiosta.
Sellaista kuuluu meille. Lauantaina olen menossa taas Sibben kanssa näyttelyyn, Merrillä on alkamassa arkitottelevaisuuskurssi ja itse olen hoitanut kouluhommia sen mitä on tarvinnut. Syksy on ihmisen parasta aikaa, iloa jokaiselle. Palataan taas asiaan ennen pitkää.
