torstai 9. tammikuuta 2014

But without you I'm incomplete



Muumipapan urotyöt on mahtava kirja. Sieltä löytyy seuraava Juksun pohdinta: "Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä, jotka tekevät työtä ja raatavat, ja mitä hyötyä siitä muka on. Eräs sukulaiseni luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo, Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!"



Niin. Olen aiemminkin puhunut tästä aiheesta blogissani, mutta puhun taas. Varsinkin näin arjen alkaessa moni tuntuu keskittyvän siihen, mikä on kurjaa ja huonosti (minä myös!). Koulua on liikaa, valoa liian vähän, koira ei tajua ja kaverit ovat ärsyttäviä. Se ei auta oikeastaan juuri mitään, päinvastoin. Vaikka on vaikeaa ajatella positiivisesti, kannattaa edes yrittää. Tehdä niitä asioita joista pitää, kehua ihmisiä ympärillään ja auttaa niitä jotka apua tarvitsevat. Itselleen voi saada niin kovin paljon hauskemman ja helpomman olon ihan vain sillä, että lakkaa hetkeksi ajattelemasta kaikkia huonoja asioita ja keskittyy hyviin.


Elämä ei kuitenkaan niin loputtoman kauaa kestä, joten sitä ei kannata käyttää turhaan murehtimiseen, ei liikaan kiireeseen tai turhien asioiden tekemiseen. Toinen tärkeä pointti on kuitenkin myös se, että ei kannata olettaa elämän olevan jotenkin käsittämättömän siistiä koko ajan. Mielestäni on tärkeää oppia sietämään arkea, oppia arvostamaan omaa ihan tavallista elämää ja löytää pienet ilot sieltä. En ole mitenkään loputtoman taitava siinä itsekään, mutta ainakin ilokseni olen saanut huomata kehittyneeni tällä alueella.


Kaiken tämän positiivisuuslätinän jälkeen aion kyllä ihan varmasti todeta, että haluaisin pakkasta ja lunta tänne meillekin. Tilanne on onneksi parantumassa, joten ehkä loppuviikosta ja ensi viikolla blogin puolella saadaan nähdä vähän lumisempia kuvia.

8 kommenttia :

  1. uui söpöjä koiria :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha just joku päivä tässä mietin, että pitkään aikaan en muista kenenkään anonyyminä kommentoineen :D Kiitos!

      Poista
  2. Ihana postaus! Tosi tärkeä aihe ja positiivisuus on mulle tosi vaikeaa, joten hyvä lukea näitä ja herätellä itseään. Tämäkin aamu meni valittaessa, kun kello ei herättänyt, pakkasta oli -12 astetta, lunta tuli taivaan täydeltä, koirat eivät totelleet lenkillä, farkut oli jääneet yöksi pesukoneeseen.. Hyvin alkoi aamu, mutta onneksi nyt on parempi fiilis ja oon onnellinen, että pääsen pian näkemään kavereita jotka oon nähny viimeksi yli kuukausi sitten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kiva että luit :) Voi, toi on niin tuttua että kun joku yks juttu aluks menee pieleen, ei tunnu mistään enää tulevan mitään... Tänään taas lenkillä huomasin, että koiranulkoilutus on niin fiilislaji. Heti kun on itse hyvällä tuulella, koirat toimivat kuin ajatus. Jos taas ärsyttää, koirat varmasti käyttäytyvät mahdollisimman huonosti. Kivaa että sait nähdä kavereitasi, se on aina ihanaa <3

      Poista
  3. Voi miten hieno Naanu on <3 En malta oottaa helmikuun ekaa viikonloppua, mulla on oikeesti tosi oudon kova ikävä Nanaa.
    Tää postaus on tosi liinamainen, hymyilen joka kerta kun luen tän. Sä oot niin hassu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nana on kyllä hauska otus joo <3 Voi, mullakin on ikävä Sofia! Itse olet hassu.

      Poista
  4. Tälläsiä postauksia pitäisi olla enemmän! Ihmiset kun keskittyvät niin helposti vain niihin negatiivisiin asioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos paljon! Olen samaa mieltä kuten varmaan tulikin jo selväksi... :D

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.