sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Nana ensimmäistä kertaa hoidossa

Nana on asunut meillä kaksi ja puoli vuotta, eikä se ole ollut ikinä hoidossa. Kaverillani Tiialla oli koiransa Sofin kanssa sama tilanne. Niinpä tuossa muutama viikko sitten aloimme pohtia, että voisimme joskus vaihtaa viikonlopun ajaksi koiria. Näin selvitimme osaavatko koiramme olla hoidossa, jotta jos joskus tulee tarve saada koira hoitoon, ei tarvitse jännittää pärjääkö koira vai ei. Niinpä perjantaina lähdin viemään Nanaa Tiialle ja hakemaan Sofia meille. Oli ihan hirveää jättää Nana Tiialle, mutta toisaalta oli hauskaa saada Sofi meille.
Otsikko on ehkä vähän harhaanjohtava, koska en aio kertoa Nanan hoitoviikonlopusta (Tiia tehköön sen kun jaksaa), vaan siitä mitä teimme Sofin kanssa. En saanut aikaiseksi kuvata sitä kuin perjantaina illalla ja tänään aamulla, joten kuvat ovat noilta lenkeiltä. Sofin kanssa oli ihanaa lenkkeillä, en pitänyt sitä juuri ollenkaan hihnassa. En ottanut edes mukaan hihnaa, koska totesin sen turhaksi. Sofi pysyi todella hyvin lähellä ja tuli kiltisti luokse kutsuttaessa. Sen kuvaaminen oli paljon helpompaa kuin Nanan koska sillä oli jopa muutamia erilaisia ilmeitä ja se pysyi hyvin valppaana.
"Sori vaan mut en ehi nyt poseerata ku näin oravan..." 

Lauantaina kuitenkin kävimme myös tallilla, vaikka siitä ei kuvia olekaan :D Aamulla olin pari tuntia stadionilla Hevoset stadikalla-tapahtumassa. En olisi muuten sinne ehkä jaksanut mennä, mutta sain maksuttoman rannekkeen (jolla pääsin kaikkiin katsomoihin) ja maksutonta ruokaa, joten mikäs siinä sitten! Olen ollut Hembölen kiertävällä kotieläinpihalla töissä, ja koska heidän eläimensä olivat mukana tapahtumassa, niin siksi sain heidän kauttaan ilmaisen rannekkeen. Ja kyllähän minä niiden eläintenkin kanssa vähän olin.
Neljän maissa pääsin tallille äidin kyydillä, Timo ja Sofi pääsivät molemmat mukaan. En meinannut saada Wäiskiä ensinkään pois laitumelta kun se keskittyi pakenemaan ja inhoamaan vieraita haukkuvia koiria... No, lopulta sain kalastettua Wäiskin kiinni ja kävimme maastossa lenkillä. Oli oikein mukava reissu, ja pääsinpä vielä suoraan tallilta autolla suoraan stadikalle takaisin, katsoin kaverini Ronjan kanssa korkeushyppykisan ja täytyy kyllä sanoa että se oli HIENO. Ja metrilaku on hyvää. Edellisestä kuvasta joku blogiani ennenkin lukenut saattoi tunnistaa Milo-bordercollien. Se tuli tänne tänään aamulla, ja juoksutti hyvin Sofia vielä ennen kuin lähdin palauttamaan sitä.

Puhuimme Tiian kanssa, että pitää jatkossakin vaihtaa koiria, vaikka kerran kuussa yhtenä viikonloppuna tai jotain. Nana on ihan hirveästi minun perääni ja tosi paljon yhden ihmisen koira, joten olin ihan mielettömän tyytyväinen että se selvisi kunnialla hoitojaksostaan. En kyllä melkein mihinkään muualle olisi uskaltanut Nanaa jättää, mutta olin varma että Tiia pärjää Nanan kanssa. Ja Nana oli selvästi kyllä viihtynyt, koska minut nähdessään se kyllä tuli tervehtimään, mutta ei ollut mitenkään käsittämättömän riemastunut. Olen huomannut, että monet edes hiukan hankalat koirat toimivat tietyissä jutuissa paremmin kun niiden omistaja ei ole läsnä. Siitä miten Tiia Nanaa kehui päättelin, että näin on Nanankin kohdalla. Pakko vielä loppuun todeta, että en tiedä kuulostaako tällainen koirien vaihto hullulta jonkun mielestä, mutta olen ihan varma että se tekee koirille vain hyvää.

4 kommenttia :

  1. Oi, vähänkö kiva idea toi koirien vaihtaminen! :3 Varmasti tosi hyvää harjoitusta koirille, tekisi melkein mieli kokeilla joku kerta itsekin :'D Pomon remmikäytös on tosin sen verran huonoa ohitustilanteissa, että.. Harjoittelu ei kyllä olisi pahitteeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi oli kyllä yllättävän hauska kokemus! Hei sullahan on springeri, tuo tänne lauman jatkoksi joskus jos uskallat. Olis hauskaa hoitaa springeriä joskus. Nanakin on muka hihnarähjääjä, mutta Tiian mukaan se ei haukkunut yhdellekään koiralle koko viikonlopun aikana :D

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.