maanantai 14. huhtikuuta 2014

Menet tai et silti sydämeni viet



Minusta tuntuu ihan kuin olisin juuri vasta tänne kirjoittanut, mutta onhan siitä jo muutama päivä. Kävimme mätsärissä, Nana sai sinisen ja Rico punaisen nauhan eikä kumpaakaan onni suosinut nauhakehässä. Nanaa olisi saattanut tietysti suosiakin jos en olisi missannut koko kehää koiria lenkittäessäni :D No, sellaista se on joskus, seuraavissa mätsäreissä sitten paremmin. Oli kuitenkin kivaa taas pitkästä aikaa päästä mätsäriin. 1.5. Nana täyttääkin jo kahdeksan ja on auttamattomasti veteraanikehäkamaa, kyllä aika rientää.




Eilen olisi kyllä pitänyt olla kamera mukana, koska törmäsimme 3v rhodesiankoiranarttuun, jonka kanssa Ricolla oli todella hyvät leikit. Olin Nanasta ylpeä, koska se suhtautui tosi fiksusti vaikka vieras narttukoira räksytti korvanjuuressa. Rico olisi halunnut jatkaa uuden tyttöystävänsä kanssa samaa matkaa kun käännyimme eri suuntiin. Koirista kyllä aina huomaa miten ne viihtyvät samanrotuisten seurassa, leikit sujuvat todella hyvin ja yhteinen sävel löytyy etsimättä.


Tuntuu oudolta, että Rico lähtee jo huomenna kotiin. Vastahan se tuli, Riksua tulee kyllä ikävä. Onneksi se ei asu kaukana, joten varmasti jatkossakin voimme käydä yhdessä lenkkeilemässä.