keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

There’s nowhere we can hide

Eilen hengailin meidän pihalla koirien kanssa auringonpaisteessa ja otin vähän kuvia. Timo ja Rico tulevat erinomaisesti toimeen ja ovat hyvät leikkikaverit. Samanlainen iloinen elämänasenne ja melkein ihan sama koko tekevät pojista oivaa seuraa toisilleen. Kävimme myös metsässä muutamalla lenkillä, mutta en ole tullut ottaneeksi kameraa mukaan. Tänään Nana, Timo ja Rico olivat meillä kolmistaan keskenään muutaman tunnin, sekin sujui hienosti. Timolla on ollut ongelmia yksinolon kanssa, mutta ne poistuvat aina kun se saa kaverin seurakseen. Eli Timon omistajan on hankittava toinen koira ;) No, saa nyt nähdä miten tilanne ratkeaa. 




Laitoin Nanan poseeraamaan poikien keskelle, se kyllästyi ja alkoi haukkua. Rico raukka säikähti! Olin ajatellut viedä Ricon sunnuntaina mätsäriin, sille tuotiin näyttelyremmikin sitä varten mukaan, mutta nyt tajusin ettei minulla ole sille rokotustodistusta. Siispä vain Nana pääsee kehään, koska Timo ei ole sunnuntaina kotona. Otan Ricon kuitenkin mukaan ehdottomasti, eihän se mitään ettei se pääse kehään. Yleensä kauden ensimmäinen mätsäri menee Nanan kanssa aina vähän sinnepäin, mutta eipä sillä onneksi ole niin väliä.



Rico on kyllä mielettömän upea koira. Tänään se on jo luopunut täysin testausyrityksistään ja tottelee upeasti. Se on hyvähermoinen, kohtelias, rauhallinen ja sisällä täysin huomaamaton otus. Nana pitää siitä kovasti, koska se ei yhtään yritä tunkea liikaa kiinni Nanaan. Ricolla on uskomattoman hyvä kunto, se palautuu kovastakin rasituksesta nopeasti. Ja sen kyllä näkeekin, Rico on fyysisesti erinomaisessa kunnossa. Tuollaisia, huolellisesti koulutettuja ja hyvin pidettyjä saisivat kaikki koirat olla niin maailma olisi hieno paikka.