sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Minä olen hieman outo, mutta onnellinen

Tänään joskus yhdeltätoista sain jopa noustua ylös ja kävin aamulenkillä koirien kanssa. Vili ja Nana ovat suloisia lenkillä, vaikka molemmilla on pitkät flexit, ne kävelevät ihan vierekkäin. Meidän lähellämme on sellainen autiotalo, joka on hyvin suojassa autoteiltä eikä siellä liiku muita. Niinpä annan aina koirien juosta siellä vapaana. Niin tälläkin kertaa, ja kaikki sujui hienosti. Tuuli oli ihan mielettömän kova, mutta eihän se haitannut. Vili näytti hauskalta partansa kanssa tuulessa, sain otettua tilannetta hyvin kuvaavan otoksen.



Nanan käytös muuttuu huvittavalla tavalla kun minulla on hoitokoira. Siitä tulee hellyydenkipeä, koko ajan varsinkin sisällä se tunkee ihan viereen ja haluaa että sitä rapsutetaan. Ulkona se keksii koko ajan jotain ihmeellistä säädettävää, tänäänkin se jostain syystä välttämättä halusi juosta ympäriinsä flexi suussaan. Ihme koira! Mutta sen halu poimia maasta esineitä osoittautui hyödylliseksi tänään. Olin ottanut lapaset pois kädestä koiria kuvatessani, ja olin lähdössä kävelemään pois autiotalon pihasta. Nana palasi takaisin pihaan ja tuli sieltä toinen lapasistani suussaan. 




Nanaa on kyllä opetettu poimimaan maasta esineitä ja palkkailen sitä siitä, mutta ei siitä ikinä ennen ole noin paljon iloa ollut. Sinne olisivat jääneet hanskani ilman Nanaa, hieno koira. Vilikin on ollut oikein hienosti, sitä uskaltaa hyvin pitää vapaana koska se tulee jopa Nanaa paremmin luokse kutsuttaessa. Eilen Vili söi todella huonosti, mutta sillä on tapana tehdä välillä niin joten en huolestunut. Tänään se söi ihan normaalisti ja kun annoin lisää ruokaa nekin katosivat, eli ei ongelmaa. Huomenna ehdin toivottavasti päivällä kuvata koiria, ainakin sään pitäisi olla hyvä.