lauantai 19. lokakuuta 2013

Jos vain uskaltaa, kerran kaiken saa

Ihan huomaamatta tänne on saapunut kaksi uutta lukijaa, tervetuloa teille! :) Ajattelin, että näin monen lukijan kunniaksi olisi kiva järjestää jotain erityistä. En vain tiedä mitä, enkä tiedä onko kenelläkään tarvetta jonkunlaiselle erikoispostaukselle. Jos on, niin toivokaa jotain, voisin mielelläni toteuttaa toiveita jos sellaisia jollain on. Se ei kuitenkaan ole tämän postauksen aihe.

Olen jo pitkään miettinyt, että koiraihmiset ovat vähän kummallisia. Osa on hullun fanaattisia, ruoan on oltava barffia tai mistään ei tule mitään. Saksanpaimenkoira on Ainoa Oikea Rotu, pikkuräksyt ärsyttäviä, koira jonka kanssa ei harrasteta tavoitteellisesti on turha, on oltava A/A-lonkat tai koira joutaa kuoppaan, seurakoirat ovat syöpä, kuonopanta on kamala, pakotteet ovat kamalia, kouluttamaton koira on kamala, minun koirani on parempi kuin sinun koirasi... ja niin edelleen.

Näin syksyn pimetessä ja kurakelien (ja loputtomalta tuntuvan pesemisen) alkaessa haluan koota kohdalleni sattuneita kauniita ja mukavia muistoja tähän postaukseen.

1. Olen saanut tutustua lukemattomiin hienoihin koiriin ja oppia jokaiselta jotain uutta. Yritin karsia tähän vain muutaman, onnistumisen tasosta voidaan olla montaa mieltä.

Fieldspanieli Goloworez Thriller "Elmo"
Pyreneittenmastiffi Pamela
Suursnautseri Hodu
Sekarotuinen Rocky
Punainen irlanninsetteri Nelly

Saksanpaimenkoira Sensen mann Domino, "Aapo"
Suomenlapinkoira Pessi
Walesinspringerspanieli Hamppu
Jackrusselinterrieri Max
Siperianhusky Remu
Chihuahua Minni
Labradorinnoutaja Jaffa
Saksanpaimenkoira Tino
2. Lisäksi olen saanut tutustua uskomattoman hienoihin tyyppien ihan vain koirien ansiosta. Meidän koirapuistollamme olen hengannut jo kauan ennen kuin edes omistin koiraa ja olen saanut paljon tietoa erilaisista koirista ja kaikista mahdollisista koiriin liittyvistä (ja liittymättömistä) asioista. Olemme asuneet Laajalahdessa jo 10 vuotta ja perheestämme minä olen oikeastaan ainoa joka tuntee naapurustostamme ihmisiä, koska olen tutustunut melkein jokaiseen koiraihmiseen muutaman kilometrin säteellä.


3. Koirien kanssa oleminen on ollut joskus hankalina aikoina oikeastaan ainoa asia jota olen jaksanut tehdä ja josta olen saanut voimaa jatkaa eteenpäin. Varsinkin Nana on ollut ihan käsittämättömällä tavalla avuksi minulle elämän ollessa hankalaa.


3 ½. Muutaman... en nyt sanoisi hankalan, mutta vähän haastavamman koiran kanssa yhteisen sävelen löydettyäni olen saanut huomata, että osaan tehdä edes jotain oikein. Lisäksi olen saanut koirien kanssa onnistumisista itsevarmuutta.
4. Olen saanut oppia millaista on elää olennon kanssa, joka rakastaa minua enemmän kuin itseään. En osaa sanoin kuvailla kuinka hienoa voi olla koiran ja ihmisen välinen ystävyys. Olen muutaman koiran (Sulo, Nana, Tino) kanssa päässyt jotenkin "syvemmällä tasolla" yhteyteen, sellainen tunne on jotain käsittämättömän hienoa. Toivon, että jokainen koiranomistaja saa kokea sen oman koiransa kanssa.
5. Yksikään koirankouluttaja tai -omistaja ei ole koskaan valmis. Kaikki voivat aina oppia lisää koirista, ymmärtää niitä vähän paremmin ja tietää jotain lisää. Se on ehkä kaikkein hauskinta koirissa, kukaan ei voi sanoa olevansa täydellisen valmis ja erehtymätön. Tai tietysti voi, ja jotkut tuntuvat käyttäytyvän sen mukaan, mutta en usko sen olevan mahdollista. Siinä piileekin se kauneus, joka minua kiehtoo koirissa. Totta kai jotkut ihmiset tietävät enemmän kuin toiset, mutta kukaan ei ole täydellinen.

Minusta olisi kiinnostavaa kuulla mikä teidän mielestänne on parasta koiranomistajuudessa, koirissa tai elämässä koirien kanssa?

13 kommenttia :

  1. Vau, tosi hyvä postaus! Äh, koirat on vaan niin mahtavia! :D 4. ja 5. kohta on ihan täyttä totta. Eläimet on niin vilpittömiä ja antavat koko elämänsä ihmisten käsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi oi, kiitos paljon :) Tulipa hyvä mieli, kiva kuulla että oot samaa mieltä!

      Poista
  2. Apua, ihana postaus! Kirjoitat ihan äärettömän hyvin. :)

    Koiranomistajuudessa parasta on uutta oppiminen. Opin uutta koirista, roduista, tavoista - mutta etenkin itsestäni. Näiden parin vuoden aikana, jotka olen Timin omistanut, olen kasvanut niin fyysisesti kuin henkisestikin hurjasti eteenpäin. Olen myös niin kiitollinen arjen pienistä hetkistä, hännänheilutuksista ja pään kallistuksista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos!

      Olemme siis samalla kannalla :) On ihan uskomatonta miten paljon koirilta voi oppia. Juuri nuo pienet asiat jäivät mainitsematta postauksesta, mutta olivat mielessä kun tätä kaavailin. Varsinkin satunnaista remmirähjäystä harrastavan koiran kanssa joku yksi hienosti suoritettu tiukka ohitus voi nostaa hymyn huulille vielä pitkänkin ajan päästä.

      Poista
  3. Pikkukuvan nähdessäni luulin että teillä on jo noin paljon lunta :D Todella hyvin kirjoitettu, en keksi yhtään lisättävää! Mun mielestä 4. kohta on parasta, se on jotenkin käsittämättömän kaunista miten kaksi eri lajia voivat kohdata sillä tavalla ja sillä tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha onneksi ei ole! Tai no, ei lumi haittaa mutta en halua sitä välivaihetta... Voi kiitos :')

      Poista
  4. Koiraihmiset tosiaan on kummallisia. Meinasin sanoa että myös sä, mut sit tajusin että en voi laskea sua koiraihmiseksi koska oot puoliksi koira. Se olis epäreilua.

    Komppaan ylempää kommenttia täysin! Ja ne monet monet ihmiset joihin oon tutustunut koiran ansiosta, olisin oikeasti ihan hukassa jos en olisi ikinä tutustunut kyseisiin henkilöihin. Sulla on kaks kolmatta kohtaa, mut eka kolmonen on niin totta. Jos en oo mitään jaksanut, niin Sofin kanssa ainakin oon jaksanut olla. Ja erään puolikoiran.

    Nana on hieno ja kaikki muutkin koirat on hienoja <3 Ja voi mie ja Timppa, tykkään tosta kuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon hidas, komppaan siis photoun kommenttia :D

      Poista
    2. Sä oot ihan kujalla. TÄH miten mulla on kaks kolmatta kohtaa, en voi olla niiin kujalla. Ihminen menee down sellasesta ku ei nää jotain ihmistä pitkään aikaan, alkaa tehdä kummallisia asioita. Mäkin tykkään siitä kuvasta kovasti :)

      Poista
    3. En voinut vaihtaa numerointia koska kommentit olis muuttuneet irrelevanteiksi, joten siksi 3½!

      Poista
  5. Mä nautin varmaan eniten just niistä pikku hetkistä koiran kanssa. Siitä kun se on ilosta sekaisin minuutin poissaoloni jälkeen tai kun tulee viereeni nukkumaan. Luka on tosi hankalasti motivoitavissa, joten pienetkin onnistumiset iso juttu ja se kyllä kohottaa mielialaa huimasti. Ja koirien kautta on löytynyt monia ihania ihmisiä, jotka olisi kyllä jääny tapaamatta ilman sitä nelijalkaista osapuolta.

    Ihana postaus! :)

    VastaaPoista
  6. Jep, samankaltaiset jutut tuntuvat ilahduttavan omistajia koirasta riippumatta. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  7. Thoes doggies are so beautiful!!!!! <3

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.