Luulin katoavani, mutta pääsin kuitenkin takaisin

Huhhuh, onneksi nyt on ilta ja kohta pääsen iltalenkin kautta nukkumaan. Tänään on ollut aika paljon kaikenlaista ohjelmaa, jaksoin kuin jaksoinkin pitää kameraa mukana ja ottaa kuvia. Joten tämän voisi melkein laskea jonkun tason my day-postaukseksi. 

Aamulla lähdin kohti Keravaa, työt alkoivat puoli yhdeltätoista. Junissa oli mukavan rauhallista, ja matka sujui vikkelästi. Perillä pääsin asemalta oikeaan paikkaan kätevästi mukaan ottamallani pyörällä. Olin huolellisesti printannut itselleni kartan, että löydän perille (koska minulla ei ole älypuhelinta), mutta jätin laput tietysti sitten kotiin. En kuitenkaan eksynyt, minulla on hyvä suuntavaisto. Koska kyse on minusta, työt olivat tietysti aasin taluttamista :D Mukava aamu, pienten lasten ja superkilttien eläinten kanssa työskentely on hauskaa ja aika kului äkkiä. 

Paikalla oli myös kaksi kolmikuista koiranpentua, Elvis ja Elle. Olisin halunnut mieluiten käyttää koko työaikani niiden paijaamiseen, ihania pikkuisia. Kuuma sää vaikutti varmasti pentujen jaksamiseen, ne nukkuivat suurimman osan ajasta. 

Kotimatkalla Keravalta tajusin, että helpointa viedä muiden koirat lenkille ennen kuin menen kotiin. Niinpä ajoin suoraan Leppävaaran asemalta hakemaan ensin Timon ja sitten Hampun. Vein ne metsään juoksemaan vapaina, mutta leikkimisestä ei tullut mitään kun Hammpu ei uskonut ettei Timo aio syödä sitä. Kovin kiltisti molemmat kuitenkin juoksentelivat ympäriinsä, oli oikein rentouttava lenkki.

Samalla kun palautin Hampun, parsonrusseli Hupi pääsi tapaamaan Timon. Oli huvittavaa, ettei pikkuinen osannut lainkaan pelätä valtavaa berniurosta. Enemmän pikemminkin Timo vaikutti pelkäävän täysillä päälle tulevaa Hupia... Todella rohkea pentu, ei voi muuta sanoa. Ja suloinen!

Kävin viemässä vielä Timon kotiin, ja ehdin olla kotona ehkä kymmenen minuuttia kun norfolkinterrieri Cola saapui. Se tulee meille hoitoon heinäkuun alkupuolella, ja tuli nyt käymään. Meidän piti lähteä aluksi lenkille, ja olin suunnitellut päästäväni Nanan moikkaamaan Colaa vasta, kun olemme turvallisesti pois pihasta. Nana kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla onnistui ninjailemaan itsensä oven raosta kun menin avaamaan ovea. Olin positiivisesti yllättynyt Nanan käytöksestä, se nuuhki nopeasti Colan ja menetti heti mielenkiintonsa sitä kohtaan.

Kävimme metsässä lyhyellä lenkillä, Nana kunnostautui lintukoirana ja toi jostain löytämänsä linnunraadon. Muuten se sinkoili huomattavasti tavallista vähemmän, ehkä kuumuus vaikuttaa senkin suorituskykyyn. Nanalla on tänään ollut minun osaltani huomattavan hiljainen päivä, mutta isäni on onneksi ulkoiluttanut sitä. Kävin hakemassa Timon vielä takaisin tänne, se lähtee aamulla vasta kotiin. Huomenna tänne ilmestyy ihan uusi hoitokoira, jonka olemassaolosta sain kuulla vasta tänään. Tästä tulee varmasti hauskaa, palaan huomenna tai viimeistään tiistaina asiaan :)