Meille kuuluu hyvää, Merri on alkanut asettua. Olemme asuneet joulukuusta alkaen kahdestaan Malminkartanosta, ja Merristä huomaa, että sille tämä asumisjärjestely sopii paljon paremmin kuin kämppis ja kämppiksen Merrin mielestä pelottava poikaystävä. Lenkillä toisten koirien ohittaminen sujuu vaihtelevasti, mutta jos toinen koira ei tule ihan yllättäen kulman takaa suoraan nenän alle niin usein pääsemme ohi ilman haukkumista. Olen kouluttanut Merriä LAT, eli Look At That -menetelmän jäljitelmällä. Tämän seurauksena Mertsi tarjoaa katsekontaktia vieraan koiran nähdessään ja tästä se saa palkan. Välillä Merri tarjoaa samaa käytöstä linnuista ja jopa citykaneista tai rusakoista luopuessaan.
Ihmisten kanssa ollaan edistytty hyvin, julkisilla paikoilla Merri on usein halukas vastaanottamaan rapsutuksia vierailta ihmisiltä, mikä on ollut yllättävää. Edelleen Merri toisaalta saattaa myös murista, jos sen päälle kumartuu tai sitä katsoo silmiin. Onneksi mitään sen kummempia vaaratilanteita ei ole tullut vastaan. Olemme olleet mökillä yhden tutun ja kolmen Merrille täysin vieraan ihmisen kanssa viikonlopun verran, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Päinvastoin, Merri oli onnellinen kun sillä oli yhtäkkiä monta rapsuttajaa. Olen ylpeä Merristä ja siitä, kuinka paljon se on oppinut
Olemme Mertsin kanssa tavanneet vieraita koiria. Ahkerimmin olemme tavanneeet yllä olevassa kuvassa esiintyvää Sisu-labbista (Sisun instagramiin tästä!). Se on serkkuni koira, josta koulutetaan avustajakoiraa ja verensokerin muutoksista ilmaisevaa hypokoiraa. Sisu on käyttölinjainen ja vielä alle vuoden ikäinen pentu, joten intoa siinä on kuin pienessä kylässä. Olen kuitenkin nähnyt Sisun tositoimissa esimerkiksi harjoittelemassa nosework -tyyppistä ilmaisua, ja Sisu oli häiriöstä huolimatta erehtymätön. Luotan täysin, että siitä kasvaessaan tulee mitä hienoin työkoira. Ainakaan yrittämisen puutteesta ei jää kiinni!
Olemme myös tavanneet Elmo-espanjanvesikoiraa ja Venäjältä adoptoitua Piro-seropia. Pirosta minulla ei valitettavasti ole kuvia, koska tapasimme niin pimeällä. Elmon suhteen Merri oli vähän epävarma ja jopa ärhenteli sille hieman. En tiedä johtuiko tämä siitä, että Elmo oli koko lenkin hihnassa vai siitä, ettei Elmoa ole kastroitu. Lähekkäin kävely ei ollut ongelma, mutta leikkiminen ei oikein sujunut. Saa nähdä sujuuko tapaaminen paremmin, jos joskus menemme ulkoiluttamaan koiria niin, että molemmat saavat olla vapaana. Nelivuotiaan Piron kanssa tapaaminen sujui hienosti! Kävelimme ensin hieman, molemmat olivat noin viisitoista metriä samaan suuntaan käveltyään valmiina leikkimään. Puistossa ne leikkivät ja toisaalta osasivat myös rauhoittua. Kävimme pitkällä lenkillä ja mitään ongelmia ei ollut, hyvä meidän rescuet!
Kävin myös hoitamassa muutaman päivän ylhäällä olevassa kuvassa esiintyvää romanialaista alkuperää olevaa Bentleyh-rescueta. Olin tavannut koiran muutaman kerran etukäteen, koska sen omistaja oli huolissaan, miten arka koira mahtaa suhtautua esimerkiksi vieraan ihmisen kanssa lenkkeilyyn. Hyvin sujui hoitokeikka, Bentleyh on suloinen kaveri. Merri oli hoidossa muutamassakin paikassa, lähinnä vanhemmillani ja oli viihtynyt hyvin. Kävin myös päivän verran hoitamassa alla olevan kuvan Nukka-portugalinvesikoiraa. Nukka on aivan hirmusuloinen tapaus! Hoitokeikka tuli parin päivän varoitusajalla, joten en ehtinyt tutustuttaa Merriä ja Nukkaa. Siksipä Merri pääsi taas vanhemmilleni hoitoon. Sovimme kuitenkin, että jos menen jatkossa vahtimaan Nukkaa, niin tutustutamme koirat ensin toisiinsa että Mertsikin pääsee mukaan.
Mutta eipä tässä sen kummempia. Alla vielä video, kun Merri hioo maaten takaperin peruuttamista - tärkeä taito. Ehdottomasti. Blogin päivitystahti on mitä on, instagramia päivitän hieman aktiivisemmin, tässä linkki sinne. Joulu lähestyy ja tietenkin uusi vuosi. En usko, että Merri pelkää kovin paljon raketteja. Ainakaan toistaiseksi se ei ole vaikuttanut erityisen ääniaralta. Tietysti aion silti noudattaa suurta varovaisuutta sen ulkoiluttamisen suhteen.
Heti tammikuun alussa lähdemme siskoni kanssa matkalle Lissaboniin ja Mertsi pääsee jälleen hoitoon vanhempieni luokse. Olen todella kiitollinen siitä, että he suostuvat (jopa mielellään!) hoitamaan Merriä kun tarve tulee. Matkakuume on jo alkanut nostaa päätään, pian onneksi on jo aika lähteä reissuun.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti