Tänne kuuluu tavallista arkea. Merrillä oli viikon verran kaverina toomanytoenails -Karon labradorinnoutaja Harri. Harrilla ja Merrillä sopi yhteen paitsi nimet, myös muutkin meiningit. Niillä oli yhteiset leikkihetket, ne nukkuivat yhdessä ja vapaaksi päästyään lenkillä alkoi lähes joka kerta hyvät leikit. Koko viikon aikana kummankaan ei tarvinnut murista toisille (leikkiärinöitä ei lasketa), eikä minulla ollut mitään huolta sen suhteen tulevatko koirat juttuun vai eivät. Jätin ne silti aina eri tiloihin yksinolojen ajaksi, better safe than sorry. Toivon, että Harri tulee toistekin käymään, se on niin hyvin kasvatettu että kulkee vapaana joka paikassa ilman mitään ongelmaa ja tottelee hienosti.
Harrin hoitoviikko motivoi minut kaivamaan todella pitkästä aikaa kameran esiin, ja otin tämän postauksen kuvat yhdellä lenkillä. Puolustuksekseni sanottakoon, että en ole saanut kamerastani kuvia koneelle. Nyt sain toimivan piuhan, niin ehkä taas inspiroidun kuvaamisestakin. Harri pääsi paitsi kameran eteen, myös mm. tervehtimään serkkuni hetki sitten kotiutunutta lapinkoirapentua ja kaverini viiden koiran laumaa, kuin myös toisen kaverini labbista ja toisaalta Hesyn tiloihin ihmettelemään löytöeläinpäivää. Veikkaan, että Harri saattoi olla hieman väsynyt päästyään kotiin :D
Mutta joo, sellaista tänne. Eilen käytiin Merrin+toisen serkkuni ja hänen avustajakoiraksi ahkerasti opiskelevan Sisu-labbiksen kanssa lenkillä, koirilla oli hyvät leikit puistossa ja hihnassakin kulkeminen onnistui. Olen tällä viikolla menossa moikkaamaan yksiä uusia hoitokoiria, saa nähdä jos niistä saisi Merrille kaverin. Olemme lisäksi tavanneet Sansa-rescueta, jonka kanssa Merrillä oli myös hyvät leikit. Päädyimme itseasiassa Sansan kanssa leikkiessä tilanteeseen, jossa koirapuistoon tuli hieman yllättäen Merrille vieras koira. Alkujärkytyksestä selvittyään Merri pärjäsi hienosti, vaikka vieraita koiria tuli enemmänkin puistoon.
Ylipäätään Merri on rauhoittunut kovasti, se ohittaa jo usein toiset koirat ihan hiljaa. Myös ihmisten kanssa se on jo reippaampi: kaverini joka oli nähnyt Merrin edellisen kerran alkusyksystä ja nyt pari päivää sitten uudestaan kommentoi, että sehän on paljon rohkeempi ku viimeks. Hyvä Merri! Niin joo ja pääsi se jo lasten kanssa yhteen partiokokoukseenkin mukaan, aikuisten kesken pidetyissä kokouksissa se on ollut enemmänkin. Sielläkin se on pärjännyt hienosti, kunhan vieraat ihmiset antavat sen omaan tahtiin tulla tutustumaan. Olin pari päivää sitten kaverini kanssa istumassa iltaa meidän paikallisessa, ja Merri veteli tyytyväisenä sikeitä sohvalla. Olen niin onnellinen, että Merri on minun koirani.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti