Ottaisitko mut jos sä tuntisit myöskin kaiken sen, mitä kertonut en

Merri ei sitten ollutkaan ihan sitä, mitä oli niin sanotusti luvattu. Sen edelliset omistajat olivat syystä tai toisesta keksineet tarinan, jolla ei ollut mitään tekemistä Merrin historian kanssa. Muutaman mutkan ja ilmiömäisten googletustaitojeni ja erään avuliaan romanialaisnaisen ansiosta sain tietää, että koirani onkin tarhakoira suoraan Romaniasta. Tässä on linkki sen tietoihin: https://kulkurit.fi/danut-aseman-pennut/

Merri (ent. Danut/Roy) on pelastettu emänsä ja sisarustensa kanssa rautatieasemalta talvella, kun pennut olivat vasta kahdeksan viikon ikäisiä. Merri on elänyt sittemmin tarhalla, josta se tuotiin huhtikuussa uuteen kotiinsa. Siellä Merriä ei haluttu pitää, ja siitä laitettiin ilmoitus tori.fi-sivulle.

Kävin katsomassa koiraa muutaman kerran, ja päätin, että haluan pitää sen. Myös aiempi koirani Nana tuli minulle Apulan kautta, eikä sen suhteen ollut mitään ongelmaa. Kun Merri sitten tuli kotiin, rupesin tutkimaan turvasiru.fi -palvelua, jossa minut oli merkitty koiran omistajaksi. Huomasin, että koiralle passin myöntäneen ihmisen nimi oli erikoinen, ja ryhdyin googlettamaan. Päädyin laittamaan viestiä tuntemattomalle rescue-koirien kanssa työskentelevälle ihmiselle Romaniaan, joka katsoi ystävällisesti minulle paikallisesta Koiranetisä koiran tiedot. Sieltä sitten selvisi, että tämä koira on kuin onkin Romaniasta, ja tuotu sieltä vasta huhtikuussa 2019 Suomeen.

Merrin sisarukset ja emä on tuotu jo aiemmin Suomeen, ja yksi niistä asuu jopa ihan lähistöllä. Merri on nyt ollut puoli vuotta Suomessa, joten siltä oli mahdollista testata uudestaan sydänmato ja leishmania verikokeella, kumpaakaan ei onneksi löytynyt. Kyseessä on siis ihan terve ja hyvinvoiva koira, mutta kuitenkin tarhakoira. En olisi ikinä ottanut itselleni ulkomaalaista rescue-koiraa, olen aina ollut sillä kannalla, että Suomestakin löytyy kodittomia koiria. Olen samaa mieltä edelleen.

En kuitenkaan missään nimessä antaisi Merriä enää tässä vaiheessa pois, sehän on minun koirani. Merri pelkää miehiä todella paljon, mikä on rescueyhdistyksen edustajan mukaan tyypillistä tarhakoirille. Merri on mielestäni lähes koko elämänsä tarhakoirana eläneeksi varsin hyvätapainen. Se ei vedä hihnassa, ei tuhoa paikkoja yksin jäädessään tai hauku/vingu, on täysin sisäsiisti ja muutenkin on varsin vastaanottavainen koulutukselle. Vieraita ihmisiä ja koiria Merri pelkää edelleen, mutta olemme käyneet koirakoulussa ja asiaa työstetään. Etenemistä on onneksi jo havaittavissa, se motivoi jatkamaan. Sellainen ylläri täältä tällä kertaa, minun pieni rakas koirani <3