torstai 21. elokuuta 2014

Give her every reason to accept that you're for real


Torstaisin pääsen lähtemään kotiin koulusta jo puoli kymmeneltä, joten lähdin Nanan kanssa aamupäivälenkille. Piti ihan tarkistaa asia täältä blogista, ja aivan kuin arvelinkin menee kesäkuun puolelle kun olen viimeksi kuvannut ihan vain pelkkää Nanaa tavallisella lenkillä. Ei ole ollut inspiraatiota, ja aina on ollut myös muita koiria ja muuta sählinkiä. Tänään kuitenkin oli sellainen fiilis, että haluan ottaa kameran mukaan.


En pyytänyt Nanaa poseeraamaan, otin siitä vain kuvia. Meillä oli tosi mukava ja kiireetön lenkki, rupesin ihan miettimään milloin viimeksi olen hengaillut noin rauhassa Nanan kanssa. Todella pitäisi tajuta pitää elämä vähän vähemmän hektisenä, että ehtisi metsään rauhoittumaan parhaan koiran kanssa joka päivä. Nana hyppi itsekseen ilahduttavan paljon metsässä vallihautojen yli, joten en osaa olla huolissani sen hypoteettisesta nivelrikosta. Nana syö Nutrolinin Nivel-valmistetta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja koska joku lekuri joskus kauan sitten epäili, että Nanalle mahdollisesti on kehittymässä jotain nivelrikon tapaista. Onhan se noustessaan vähän jäykkä, joten eipä tuosta ainakaan haittaa ole.


Tänään tapahtui jotain uskomatonta: ensimmäinen vinttikoira astui kynnyksemme yli! Vuoden ikäinen Lilo, mitä suloisin whippet saapui meille viikonloppuvierailulle. Sen koipi on leikattu heinäkuun lopulla, ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa paitsi vinttikoira, myös sellainen koira jota ei voi päästää irti. Lilo on kuitenkin onneksi tämänpäiväisen perusteella niin rauhallinen, säyseä ja tyytyväinen koira ettei sen kanssa tule olemaan mitään ongelmia.



Kävimme lyhyesti lenkillä Lilon, Nanan ja kavereideni Elinan ja Tuomaksen kanssa. Kaikki muut tuntuvat olevan Taiteiden yössä tänään, mutta me jäimme kotiin paistamaan vohveleita :D Oli oikein mukava ilta, alan ehkä tulla vanhaksi kun ei yhtään harmita etten ole tuolla +10 asteessa palelemassa jossain ulkona.


Elina otti kaikki nämä iltakuvat, paitsi tuon viimeisen otin minä. Nana on suhtautunut tosi fiksusti Liloon, ei mitään ärinöitä missään vaiheessa. Lilo on niin kiltti koira, ettei Nanan tarvitse sitä komentaa. Huomenna joudun jättämään Lilon tänne Nanan kanssa koulupäiväni ajaksi. Uskon kuitenkin, että kaikki sujuu ihan hyvin koska isäni on kotona ja koirat tulevat selvästi hyvin juttuun.


Viikonloppuni on Liloa lukuunottamatta ihanan tyhjä, joten saan ehkä luettua historiaa ja ainakin soitettua käyrätorvea. Lilon yhtäjaksoisen lenkin pituus tulisi pitää kahdenkymmenen minuutin hujakoilla, joten en varmaan tule koirienkaan kanssa mitään ihmeempää tekemään.

16 kommenttia :

  1. Tästä blogista on tosiaan puuttunut vinttikoira! Ihanat noi kaksi metsäkuvaa Nanasta, se näyttää mun mielestä ihan parannellulta versiolta englanninspringerspanielista... :D Musta tuntuu että teillä on ennenkin ollut jotkut lettukestit, naminami nauttikaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha niin on :D Eikä, ihanasti sanottu. Just sitä Nana on munkin mielestä ;) Joo meillä oli, tosin vähän eri porukalla

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Joo sen korvat ei oo ihan niinku pitäs.. Elinan ottaessa tota kuvaa sanoin sille, et älä nyt sitä takaapäin kuvaa :D Mut toi on hyvä kuva!

      Poista
  3. Voi mun pientä tyttöä! Miten en oo koskaan huomannut, että se on noin söpö. :D Hyvä on Lilon siellä teidän kanssa olla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä mitä, ehkä paras kommentti ikinä!!! :D Miten niin et oo huomannut, just sanoin isälle et en ehkä voi ottaa whippettiä jos ne on kaikki noin söpöjä. Miten tollaselle sanotaan ei?! Hyvin on mennyt kaikki täällä :)

      Poista
  4. Oi, Nana näyttää niin ihanan innostuneelta :'D Lilo on myös ihana, vinttikoirat on aina miellyttänyt mun silmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naanu on niin reipas vanhus <3 Lilo on ihana, haluun enemmänki vinttikoiria tänne hoitoon!

      Poista
  5. Niin, sitä ei sit saa päästää irti, uskotko. Vinttikoirat ei muutenkaan pysy vapaana tai pysyy, mutta ei ne takas tuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tähän asti remmissä pysynyt :D Kyllä se on uskottava, koska en halua että sen jalka menee uudestaan rikki. Kyllä niitäkin voi opettaa tulemaan luokse! Eri asia kuinka hyvin opetus auttaa: täällä on hyvä teksti aiheesta

      Poista
    2. Mun koira kyseessä siis ja voin kertoa, että ennen jalkajupakkaa Lilo ulkoilu joka päivä lähes kaikki lenkit vapaana. ;) Eipä ole koskaan meinannutkaan mihinkään lähteä, ja luoksetulo on melkoisen pomminvarma... Myös kaikki Lilon sisarukset ulkoilevat varsin pätevästi vapaana, ei ongelmia. Eli kyllä voi vinttikoirankin siihen kouluttaa! :)

      Poista
    3. Noni, hyvä Lilo! Ai että se oli loukkaantunut äsken kun käytiin ulkona ja _satoi vettä_. Nana oli oikein riemuissaan, Lilo kulki menomatkan remminmitan perässä ja takaisin oli kiire :D Vaikka oli takki!

      Poista
  6. Blogisi vaikuttaa jotenkin tosi symppikseltä :) Taidanpa jäädä seurailemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanasti sanottu, kiva kuulla :) Tervetuloa lukijaksi!

      Poista
  7. Oi rakkaudesta vinttareihin, Lilo on aivan ihana!<3 Mielettömän suloisen näköinen tapaus :)
    Kivaa, että koirat tulee juttuun. Vitsit ku oon niin ilonen, että löysin tän sun blogin! (vaikka sä taisitkin löytää minut ensin :D) mutta kummiskin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lilo on suloinen <3 Eli ei ihme että Nana tykkää siitä ;) Tosi kiva kuulla, ilahduttavaa että käyt lukemassa mun juttuja :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.