Oh, darling child, don't you worry, have no fear I say

Sibbe on ollut parin päivän päästä kolme viikkoa kotona. Tavallaan tuntuu että juurihan se tuli tänne, tavallaan tuntuu hassulta että joskus sitä ei ollut. Sibbe on ylittänyt kaikki odotukset, se on helppo ja mukava pentu, joka on helppo ottaa mukaan mihin vain. Totta kai sillä on terävät naskalihampaat, joita se ei pelkää käyttää, mutta eipä mitään muuta kannata noin pieneltä odottaa. Eniten se puree ollessaan nälkäinen tai väsynyt. Sibbe sai yhdeltä ihailijaltaan lempinimekseen Aino (onhan Sibbe toki nimetty Aino Sibeliuksen mukaan, että ei siinä mitään).

Sibbe on kasvanut nyt jo valtavasti, joten haluan ehdottomasti laittaa siitä kuvia tänne talteen. Olemme pitkälti viettäneet rauhallista kotielämää, mutta Sibbe on kuitenkin päässyt tapaamaan kaikki tulevan arkensa kannalta oleelliset ihmiset ja eläimet. 

On ollut ilo huomata, kuinka helppo pikkuterrieri on ottaa mukaan eri paikkoihin; se on kohdannut häntä heiluen niin valtavan leonberginkoiran, kauppakeskuksen vilinän kuin 3v ja 5kk ikäiset veljentyttönikin. Naapurissani on päiväkoti, ja Sibbe on aina innoissaan menossa tapaamaan pieniä päiväkotilaisia, jos heitä sattuu ulkoillessa tulemaan vastaan.

Sibbe ei osaa vielä juuri mitään käskyjä, mutta se tuntee nimensä ja tulee luokse vauhdilla. Merrillä on ollut jo pitkään kauneudenhoitopäivä perjantaisin, joten silloin myös Sibben kynnet leikataan. Lisäksi olen käsitellyt ja pikaisesti kammannut pienen trimmipöydällä lähinnä päivittäin, ja se suhtautuukin asiaan myötämielisesti. Olen pyytänyt tuttuja ihmisiä tarkistamaan Sibben hampaita ja muutenkin käpälöimään pentua, eikä se ole ollut asiasta moksiskaan. Sibbe on myös kulkenut mukana julkisilla paikoilla, ja osannut hienosti rauhoittua eri paikkoihin, sekä kulkea reippaasti kaupungin vilinässä.

Mikä on sitten ollut vaikeaa tai raskasta? Alkuun Sibbe heräsi vinkumaan viiden-kuuden aikaan aamulla, joten unet tahtoivat jäädä vähän lyhyiksi. En saanut kerran herättyäni enää unen päästä kiinni, vaikka pentu jatkoi kyllä uniaan päästyään käymään pihalla. 

Aluksi oli myös vähän säätöä saada ruokinnat ja ulkoilut sujumaan, mutta nyt tuntuu että ollaan aika hyvin päästy jyvälle siitä mitä täällä tapahtuu milloinkin. Välillä tuntui ja tuntuu raskaalta olla yksin koirien kanssa, mutta onneksi on ihmisiä joita tavata ja paikkoja joihin mennä silloin. Olen myös tosi iloinen siitä, että Sibbe ja Merri tulevat niin hyvin juttuun, ja niillä sujuu yksinolot kuin vettä vaan (olen rentona ihmisenä tietysti videoinut niiden keskenään viettämän ajan, joten tiedän, että ne lepäilevät rauhassa täällä).

Sellaista on ollut elo täällä :)