Matka sopivasti mutkalla

Taas on aikaa kulunut ja tuntuu, että haluan laittaa kuvia pikku-Sibbestä talteen. Kolmikuinen pentu kävi rokotettavana, se meni hienosti. Olen ollut välillä töissä, Sibbe on ollut päiväkodissa välillä Merrin kanssa ja välillä yksin. Se on saanut paljon kehuja hoitajiltaan.

Sibben ja Merrin ystävyys on edennyt, ne saattavat välillä jo nukkua vierekkäin. Asuimme reilun viikon vanhempieni luona heidän ollessa matkoilla, ja täytyy kyllä sanoa, että koiranpito on helpompaa omakotitalossa ja omalla kunnon kokoisella pihalla. Saa nähdä, ehkä meilläkin on joskus sellainen. Tai ainakin oma mökki. Sibbe asettui hienosti vanhempieni luo, sille tuntuu käyvän kaikki.

Olen ollut tosi iloinen siitä, miten mutkattomasti Sibbe suhtautuu eri asioihin. Se on kohdannut tällä reissulla valtavasti uusia asioita, eikä mikään ole tuntunut hetkauttavan sitä. Ohi kolisteleva ratikkakin aiheutti vain kiihtyvää hännänheilutusta. Jokainen uusi ihminen on Sibbelle mahdollisuus saada rapsutuksia. Myös eri-ikäisten lasten tapaaminen on Sibben mielestä huippujuttu.

Sibben aamuheräämiset ovat vähän raskaita, se aloittaa jälleen aamunsa välillä siinä viiden-kuuden aikaan. Kyllä se siitä sitten ulos päästyään jatkaa nukkumista, mutta jos on itse mennyt vaikka vasta puolenyön aikaan nukkumaan, viideltä herääminen on vähän turhan aikaista. Välillä en itse saa enää unta Sibben herätettyä kerran. Uskon kyllä, että ajan kanssa Sibben unirytmi asettuu vähän paremmille urille. Välillä se nukkuu kyllä ihan rauhassa pidemmällekin aamuun.

Ei välttämättä kannata iloita liikaa siitä, miten hyvin Sibelius tulee toimeen muiden koirien kanssa; glennit eivät aikuisina todennäköisesti tule toimeen ainakaan samaa sukupuolta olevien vieraiden koirien kanssa. Poikkeuksiakin silti on, joten eihän sitä tiedä jos Sibbe vaikka olisi aina ystävällinen kaikille. Joka tapauksessa sen pitäisi ehkä toivon mukaan tulla aikuisenakin toimeen niiden koirien kanssa, joihin se on tutustunut pentuna. Siksi olen iloinen, että kavereideni koirat Tupu-labbis, Bilbo-isovillakoira ja serkkuni Hilla-suomenlapinkoira ovat kaikki olleet Sibbelle mieluisia ystäviä. Täytyy vain pitää huoli, että tapaamme tarpeeksi usein pennun kasvaessa, että se ei unohda kavereitaan.

En ole vielä saanut otettua Sibbestä kuvia kameralla, kenties ryhdistäydyn asian suhteen vielä jossain vaiheessa. Sibbe ei edelleenkään osaa oikeastaan muita käskyjä kuin luoksetulon, mutta olemme keskittyneet hoitotoimenpiteisiin, rauhoittumisen harjoitteluun, nenänkäyttöön ja leikkimiseen. Sibbe on hirmu rakas ja hieno pentu, olen tosi iloinen että uskalsin ostaa koiranpennun.