Matka sopivasti mutkalla

Taas on aikaa kulunut ja tuntuu, että haluan laittaa kuvia pikku-Sibbestä talteen. Kolmikuinen pentu kävi rokotettavana, se meni hienosti. Olen ollut välillä töissä, Sibbe on ollut päiväkodissa välillä Merrin kanssa ja välillä yksin. Se on saanut paljon kehuja hoitajiltaan.

Sibben ja Merrin ystävyys on edennyt, ne saattavat välillä jo nukkua vierekkäin. Asuimme reilun viikon vanhempieni luona heidän ollessa matkoilla, ja täytyy kyllä sanoa, että koiranpito on helpompaa omakotitalossa ja omalla kunnon kokoisella pihalla. Saa nähdä, ehkä meilläkin on joskus sellainen. Tai ainakin oma mökki. Sibbe asettui hienosti vanhempieni luo, sille tuntuu käyvän kaikki.

Olen ollut tosi iloinen siitä, miten mutkattomasti Sibbe suhtautuu eri asioihin. Se on kohdannut tällä reissulla valtavasti uusia asioita, eikä mikään ole tuntunut hetkauttavan sitä. Ohi kolisteleva ratikkakin aiheutti vain kiihtyvää hännänheilutusta. Jokainen uusi ihminen on Sibbelle mahdollisuus saada rapsutuksia. Myös eri-ikäisten lasten tapaaminen on Sibben mielestä huippujuttu.

Sibben aamuheräämiset ovat vähän raskaita, se aloittaa jälleen aamunsa välillä siinä viiden-kuuden aikaan. Kyllä se siitä sitten ulos päästyään jatkaa nukkumista, mutta jos on itse mennyt vaikka vasta puolenyön aikaan nukkumaan, viideltä herääminen on vähän turhan aikaista. Välillä en itse saa enää unta Sibben herätettyä kerran. Uskon kyllä, että ajan kanssa Sibben unirytmi asettuu vähän paremmille urille. Välillä se nukkuu kyllä ihan rauhassa pidemmällekin aamuun.

Ei välttämättä kannata iloita liikaa siitä, miten hyvin Sibelius tulee toimeen muiden koirien kanssa; glennit eivät aikuisina todennäköisesti tule toimeen ainakaan samaa sukupuolta olevien vieraiden koirien kanssa. Poikkeuksiakin silti on, joten eihän sitä tiedä jos Sibbe vaikka olisi aina ystävällinen kaikille. Joka tapauksessa sen pitäisi ehkä toivon mukaan tulla aikuisenakin toimeen niiden koirien kanssa, joihin se on tutustunut pentuna. Siksi olen iloinen, että kavereideni koirat Tupu-labbis, Bilbo-isovillakoira ja serkkuni Hilla-suomenlapinkoira ovat kaikki olleet Sibbelle mieluisia ystäviä. Täytyy vain pitää huoli, että tapaamme tarpeeksi usein pennun kasvaessa, että se ei unohda kavereitaan.

En ole vielä saanut otettua Sibbestä kuvia kameralla, kenties ryhdistäydyn asian suhteen vielä jossain vaiheessa. Sibbe ei edelleenkään osaa oikeastaan muita käskyjä kuin luoksetulon, mutta olemme keskittyneet hoitotoimenpiteisiin, rauhoittumisen harjoitteluun, nenänkäyttöön ja leikkimiseen. Sibbe on hirmu rakas ja hieno pentu, olen tosi iloinen että uskalsin ostaa koiranpennun.

Oh, darling child, don't you worry, have no fear I say

Sibbe on ollut parin päivän päästä kolme viikkoa kotona. Tavallaan tuntuu että juurihan se tuli tänne, tavallaan tuntuu hassulta että joskus sitä ei ollut. Sibbe on ylittänyt kaikki odotukset, se on helppo ja mukava pentu, joka on helppo ottaa mukaan mihin vain. Totta kai sillä on terävät naskalihampaat, joita se ei pelkää käyttää, mutta eipä mitään muuta kannata noin pieneltä odottaa. Eniten se puree ollessaan nälkäinen tai väsynyt. Sibbe sai yhdeltä ihailijaltaan lempinimekseen Aino (onhan Sibbe toki nimetty Aino Sibeliuksen mukaan, että ei siinä mitään).

Sibbe on kasvanut nyt jo valtavasti, joten haluan ehdottomasti laittaa siitä kuvia tänne talteen. Olemme pitkälti viettäneet rauhallista kotielämää, mutta Sibbe on kuitenkin päässyt tapaamaan kaikki tulevan arkensa kannalta oleelliset ihmiset ja eläimet. 

On ollut ilo huomata, kuinka helppo pikkuterrieri on ottaa mukaan eri paikkoihin; se on kohdannut häntä heiluen niin valtavan leonberginkoiran, kauppakeskuksen vilinän kuin 3v ja 5kk ikäiset veljentyttönikin. Naapurissani on päiväkoti, ja Sibbe on aina innoissaan menossa tapaamaan pieniä päiväkotilaisia, jos heitä sattuu ulkoillessa tulemaan vastaan.

Sibbe ei osaa vielä juuri mitään käskyjä, mutta se tuntee nimensä ja tulee luokse vauhdilla. Merrillä on ollut jo pitkään kauneudenhoitopäivä perjantaisin, joten silloin myös Sibben kynnet leikataan. Lisäksi olen käsitellyt ja pikaisesti kammannut pienen trimmipöydällä lähinnä päivittäin, ja se suhtautuukin asiaan myötämielisesti. Olen pyytänyt tuttuja ihmisiä tarkistamaan Sibben hampaita ja muutenkin käpälöimään pentua, eikä se ole ollut asiasta moksiskaan. Sibbe on myös kulkenut mukana julkisilla paikoilla, ja osannut hienosti rauhoittua eri paikkoihin, sekä kulkea reippaasti kaupungin vilinässä.

Mikä on sitten ollut vaikeaa tai raskasta? Alkuun Sibbe heräsi vinkumaan viiden-kuuden aikaan aamulla, joten unet tahtoivat jäädä vähän lyhyiksi. En saanut kerran herättyäni enää unen päästä kiinni, vaikka pentu jatkoi kyllä uniaan päästyään käymään pihalla. 

Aluksi oli myös vähän säätöä saada ruokinnat ja ulkoilut sujumaan, mutta nyt tuntuu että ollaan aika hyvin päästy jyvälle siitä mitä täällä tapahtuu milloinkin. Välillä tuntui ja tuntuu raskaalta olla yksin koirien kanssa, mutta onneksi on ihmisiä joita tavata ja paikkoja joihin mennä silloin. Olen myös tosi iloinen siitä, että Sibbe ja Merri tulevat niin hyvin juttuun, ja niillä sujuu yksinolot kuin vettä vaan (olen rentona ihmisenä tietysti videoinut niiden keskenään viettämän ajan, joten tiedän, että ne lepäilevät rauhassa täällä).

Sellaista on ollut elo täällä :)