lauantai 9. toukokuuta 2015

Mä en tahdo enää juosta, ja vilkuilla taakseni


Kupla, kolmevuotias labradorinnoutajauros, oli meillä hoidossa toukokuun ensimmäisen viikonlopun. Perjantaina koiran saapuessa, se oli lievästi sanottuna innokas. Kupla ryntäili ympäri taloa, eikä ulkona millään meinannut uskoa, että Nana ei aio leikkiä sen kanssa (eikä itse asiassa mitään muutakaan, mitä koitin kertoa sille). Niinpä kävimme lauantaina heti ensimmäiseksi kolmen ja puolen tunnin vaelluksella vesisateessa, ja sen jälkeen Kupla käyttäytyikin hienosti. Se antoi Nanan olla, keskittyi sisätiloissa nukkumiseen, ja kulki lenkeillä vetämättä. Sunnuntaina Kupla oli edelleen rento ja rauhallinen, ja sain otettua koirista mielestäni onnistuneita kuvia aamulenkillä.


Nana täytti vappuna yhdeksän vuotta, ja olen saanut huomata ettei ikä tule yksin. Tuttu eläinlääkäri määräsi Nanalle Rimadyl-kipulääkekuurin takajalkojen nivelrikon oireilun takia. Onneksi määräsi, Nana on kuin uusi (tai nuori) koira - iloinen ja leikkisä. Sillä on lisäksi uusi, kirkas katse silmissään. Alla olevassa kuvassa, joka on otettu ennen kipulääkekuuria) ihan selvästi näkee, että koiralla ei ole hyvä olla. Nana on lisäksi hengittänyt kummallisesti, mutta sydämestä ei kuuntelemalla löytynyt mitään. Niinpä varasin sille ajan röntgeniin, kenties sieltä löytyy jotain. On vaikeaa katsoa vierestä rakkaan ystävän vanhenemista tietäen, että on itse vastuussa sen päättämisestä, milloin koiran elämä ei ole enää elämisen arvoista. Nyt eletään päivä kerrallaan ja koiraa kuunnellen.

8 kommenttia :

  1. Oi, ihania kuvia taas :) Hauskalta veijarilta vaikuttaa tuo Kupla. Mä en oo yhtään hoksannu, että Nana on jo noinkin iäkäs rouva! Niin ne päivät vanhan koiran kanssa on rankkoja, kun koskaan ei tiedä milloin on viimeinen päivä.

    VastaaPoista
  2. Onnistuneita kuvia todellakin, ihania jokainen! <3 Onneksi Nana sai apua kipuihin, on kauheaa katsoa vierestä jos toista sattuu. Mä niiin toivon, että Nana elää vielä monta vuotta, vaikuttaa niin mahtavalta tyypiltä <3 Vaikka Emmi on vielä hyvin nuorukainen, toisinaan itkettää hirveästi, kun vain ajattelenkin sitä päivää, kun joudun päästämään irti, vaikka sen murehtiminen etukäteen on ihan turhaa! Pitäisi vain osata elää hetkessä, niin kuin koirat. Onnea 9-vuotiaalle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Jep, hetkessä elämistä on kyllä hyvä opetella! Toivotaan, että Nanan kivut pysyvät hallinnassa, varmasti se elää vielä hyvän aikaa jos pysyvät

      Poista
  3. Tosi kauniita kuvia. Rakastettava kevätvalo.

    Onneksi kipuihin löytyi ratkaisu ja vielä noin lievä. Tarkoitan siis, että Rimadylistä on tarpeen vaatiessa mahdollisuus siirtyä myös toisiin hoitoihin/lääkkeisiin, ellei tilanne muutu dramaattisesti. Onko kuuri elinikäinen vai onko lääke käytössä vain tarpeen vaatiessa? Meidän porukoiden Paavo on käytännössä elinikäisellä Rimadylillä ja nivelravinteilla ja sen tapauksessa se on tietynlainen loppusoitto - niin kauan kuin se elää hyvää ja kivutonta elämää näin, se saa olla ja elellä. Toivotaan, että hengitysoireillekin löytyy joku hoidettava syy. Sehän voi olla esim. bronkiitti tai vastaava. Mutta pidä elämästä kiinni. Se on tässä ja nyt, me emme tiedä koskaan, milloin se ei ole. Itsekin sen tosiasian jouduin valitettavasti juuri kohtaamaan. Koira osaa onneksi sen oletusarvoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Jep. Aluksi viikon kuuri, sitten katsotaan miten jatketaan, riippuu koiran oireista. Nana syö lisäksi hyalutidin-nivelrehua (Nutrolinin Nivel-valmisteesta ei ollut apua), ja käy uimassa ahkerasti. Nyt Rimadylin, Hyalutidin ja uimisen myötä Nanan selkään on tullut ihan uutta liikettä. Niin ja tosiaan koira on iloinen ja reipas, eli kaikki hyvin toistaiseksi. Jep, saa nähdä mitä sieltä paljastuu. Nukkuessaan Nana hengittää normaalisti, outoa... Ja muutenkin vaihtelee, välillä se hereilläänkin ollessaan hengittää normaalisti. Kiitos kauniista kommentista :)

      Poista
  4. Oi, nää kuvat on niin kauniita, varsinkin vastavaloon otetut (sun vastavalokuvat onkin mun ikisuosikkeja) !! Ihana kuulla, että Nana voi paremmin :) Kysymykset siitä, milloin koira on aika päästää pois tästä maailmasta on vaikeimpia mitä tiedän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tui kiitos <3 :') Joo, nyt just kaikki on hyvin, onneksi. Jep, varsinkin kun toi on mun eka koira.. Tai en tiedä, ei kai se olennaisesti helpommaksi muutu, vaikka olisi montakin koiraa ollut

      Poista

Yhteyttä voi ottaa myös sähköpostin kautta :)
llinjama@gmail.com