keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Älä pelkää, sillä kaikelle on merkitys


Käyn ulkoiluttamassa naapurissamme asuvaa walesinspringerspanieli Charlieta muutaman kerran viikossa, aina kun ehdin. Maanantaina sain pitkästä aikaa otettua kameran mukaan lenkille, ja muutaman kuvan napattua, kun spanielit hilluivat niityllä. Charlie on hauska koira, olen iloinen, kun olen saanut tuntea sen ihan pikkupennusta asti. Nana ja Charlie viihtyvät hyvin yhdessä, joten niitä on mukavaa ulkoiluttaa yhdessä. Nanasta huomaa, että Charlie on selvästi sen mieleen. En tiedä, ehkä pitäisi investoida johonkin koirien leluun, että ei tarvitsisi heitellä flexiä niille. Tai sitten muistaa ottaa joku lelu joskus mukaan lenkille, niitä löytynee jo valmiiksikin jostain nurkista.


Tällä hetkellä minulla tuntuu olevan elämässä taas niin moni asia järjestyksessä, että vähän pelottaa milloin tilanne kääntyy päinvastaiseksi. Kenties niin ei tarvitse tapahtua, en osaa sanoa. Mutta joka tapauksessa nyt juuri asiat sujuvat. Ylioppilaskirjoitukset on hoidettu, olen keksinyt (lähes) realistisen jatko-opiskelupaikan itselleni, Nana on terve ja voi hyvin, minulla on mitä ihastuttavimpia ystäviä ja jopa kotona oleminen on mukavaa. Olen myös aloittanut avantouinnin, suosittelen kaikille. Asiat tuntuvat olevan todella hyvin tasapainossa. Vielä kun minulla olisi vähän vähemmän hektistä elämä, kaikki olisi hienosti.


En silti jaksa uskoa, että kaikki tulee koskaan olemaan hienosti. Eikä se ole ideakaan, en ole sitä mieltä, että kaiken tulisi olla hienosti. Juuri tässä päivänä muutamana puhuimme äidin kanssa siitä, kuinka asioihin kannattaa opetella suhtautumaan. Näin poistat ääliöt elämästäsi on Hesarin pääkirjoitus, jonka lukemiseen kannattaa uhrata aikaa. Siellä tietysti kerrotaan, kuinka poistat ääliöt elämästäsi... Tai vaihtoehtoisesti irvaillaan ihmisille, jotka kuvittelevat sellaiseen pystyvänsä.  Elämässä on paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Varsinkin tiettyihin juttuihin on järkevää opetella suhtautumaan siten, ettei itse lisää pahaa mieltä, tai vastaa pahaan pahalla.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Vaikka lukiourani alkaa olla ohi, osallistun vielä ensi viikolla yhteen koulujuttuun. Olemme nimittäin lähdössä parinkymmenen muun tyypin kanssa Hollantiin muutamaksi päiväksi. Kyseessä on musiikin ja kuvataiteen kurssi, ja ideana on, että esitämme yhdessä hollantilaisnuorten kanssa performanssin, jota olemme suunnitelleet. Pääsemme Amsterdamiin ja Hilversumiin, odotan reissua jo innolla. Meidät laitetaan asumaan perhemajoituksiin täyttämiemme lomakkeiden perusteella. Siellä kysyttiin mistä pidämme, ja joku voisi ehkä arvata vastaukseni?

Dogs. I like dogs. Like a lot. I support dogs and everything they do. 


Eli jos minua ei päästetä asumaan perheeseen, jossa on koira, niin kukaan ei ainakaan voi väittää ettenkö olisi tehnyt, mitä tehtävissä oli. Vietän jälleen seuraavan kuun seitsemän ensimmäistä päivää netitöntä elämää, mutta sen jälkeen palaan ehdottomasti kertomaan Hollannin-reissustamme :)