lauantai 24. tammikuuta 2015

Don't you let go


Tänään aamupäivä kului mukavasti Kirkkonummella kahdella eri tallilla heppaillessa. Toisella kävin maastossa Katjan, Muppe-labbiksen ja Anton-tinkerin kanssa, pääsin laukkailemaan metsäpoluille. Toisella tallilla oli koulurataharjoitukset, joihin minulle kovin rakas hevonen Wäiski osallistui. Kävin myös Cina-tamman kanssa kävelemässä, en edes muista milloin viimeksi olisimme maastoilleet. Tahdon ehdottomasti kaivaa jostain aikaa käydä useammin moikkaamassa Cinaa.

Parsonrusselinterrieri Hupi saapui iltapäiväksi meille lainaan, hauskaa nähdä sitä taas. Nana ei aluksi riemastunut pikkuterrierin tapaamisesta, vaan olisi mielummin syönyt toisen... Senioriseropi kuitenkin pääsi yllättämään positiivisesti, kun se leikki pitkään Hupin kanssa kotipihalle päästyämme. Nana leikkii todella harvoin muiden koirien kanssa, ja on valikoiva kavereidensa suhteen. Se on tähän asti sietänyt kaikkia hoitokoiriani paremmin tai huonommin, mutta leikkinyt vain harvojen ja valittujen kanssa. Siksi on erityisen ilahduttavaa nähdä Nana onnellisena telmimässä toisen koiran kanssa.



Hupi lähtee kotiin jo tänään illalla, mutta käyn hakemassa meille Pasilasta kaverini Marin Milo-bordercollien. Milo tulee meille ensi viikoksi hoitoon. Olin kuvitellut, että kun koulu kerran loppui, niin minulla on mukavan rento ja tyhjä viikko tulossa. Ja paljon aikaa bordercollien aktivoimiseen. Niin ei kuitenkaan ole käymässä, joten en osaa sanoa kuinka paljon ehdin kuvaamaan tai kirjoittamaan blogiin. Ensi kuussa tänne tulevat hoitoon walesinspringespanieli Charlie ja vehnäterrieri Vili, joten ei tekeminen lopu kesken vaikka lukiossa ei tarvitse enää käydä.


Tällä hetkellä hauskoin asia elämässäni on ehdottomasti autokoulu! Olen aivan innoissani ajamisesta, vaikka olen ollut vasta kahdesti ratissa. Pääsin kuitenkin jo liikenteeseen, eikä auto sammunut ennen kuin pihaan päästyäni. Autolla ajaminen on todella hauskaa, odotan jo innolla ajokortin saamista. Ainoa huono puoli on, että meillä ei ole kotona autoa. Mutta uskon kyllä, että pääsen ajelemaan kunhan vain saan kortin. Esimerkiksi Timon omistaja on jo kauan sitten luvannut, että hänen autoaan saa sitten lainata kun olen saanut kortin :D

8 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Se on niin upea koira <3 Tosin kaavailen tässä juuri postausta, jossa on ideana paljastaa oman hauvan huonoja puolia... Mutta on se ihana silti!

      Poista
  2. Hauskat nuo leikkikuvat! Kiva kuulla heppajuttujakin välillä, maastolaukat on parhautta :) Oii, mäki haluan jo ajokortin, että pääsis tallille millon vaa ja vois viedä koiria vähän pidemmälle kun nää lähimaastot on jo niin koluttu. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Niin on <3 Joo älä, en malta odottaa et pääsen ajelemaan. Tosin menee tässä muutama kuukausi vielä varmaan...

      Poista
  3. Oon kateellinen, kumpa mäkin saisin jo ajokortin! Harmittaa, kun joutuu aina muilta pummimaan kyytiä, koska meilläkään ei ole autoa.. Enään tosin ihan vähän aikaa, että voisin aloittaa jo autokoulun, kuinka nopeasti aika kuluukaan ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha älä oo, vielä ehtii :D Siistiä, niin se elämä vaan kuluu ihan huomaamatta

      Poista
  4. Elämä kyllä helpottuu rutkasti ajokortin saamisen jälkeen ja vielä enemmän kun saa autonkin hommattua. Ei mullakaan tarvi enää matkata junissa tavarapaljouden kanssa. Meinaa ennen kuljettiin upeella oma laukku, reppu, viiman tavarareppu + 7kg painava aitaus kantolaukussa sekä itse elukka kantoboksissa kombolla junalla Ouluun. Tuntu että keilaa jokaisen vastaantulevan jollakin tavaralla tai lyyhistyy koko komeuden alle :---D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voin kuvitella! Haha kuulostaa tutulta, on tosi rasittavaa kulkea julkisilla miljoonan elukan ja kauheen tavaravuoren kanssa :D

      Poista

Yhteyttä voi ottaa myös sähköpostin kautta :)
llinjama@gmail.com