Hoitokoirat

Olen tehnyt ennen blogia tapaamistani koirista Matka Koiratädin ihmemaahan -postauksen. Tässä esittelen ne koirat, joihin olen tutustunut alettuani kirjoittaa tätä blogia lokakuussa 2012.

Ensimmäisenä tätä blogia ja hoitokoiria ajatellessani mieleeni tulee sekarotuinen Sofi. Sofi oli viipurilainen rescuekoira, joka muutti nykyiselle omistajalleen kymmenkuisena. Sofi osasi vaikka mitä temppuja, haukkui ensin ja ajatteli sitten, ja rakasti hanskoja. Sofi on mitä älykkäin ja kaunein pieni koira, on ollut ilo saada tutustua siihen.

Sofi Laajalahdessa joulukuussa 2014

Sofi, berninpaimenkoira Timo, sekarotuinen Nana ja bordercollie Milo koirapuistollamme Laajalahdessa lokakuussa -13

Norfolkinterrieri Cola löysi tiensä meille kesällä 2014, ja kävi sen jälkeen hoidossa muutamaan otteeseen. Cola oli oikea herrasmies, itsevarma ja määrätietoinen koira. Kynsienleikkuu oli sen kohdalla haastavaa, mutta muuten Colan kanssa ei ikinä ollut ongelmia. Cola oli todella kiltti ja persoonallinen koira.

Cola heinäkuussa 2014

Cola ja Nana kesällä 2014

Bordercollie Milo oli kaverini Marin koira, joka varsinkin jossain vaiheessa vietti paljon aikaa meillä. Milo tuli elokuussa 2013 alle vuoden ikäisenä pikku rimpulana omistajalleen. Milosta kasvoi mitä miellyttävin koira. Milo osasi nuorempana olla rasittavakin, mutta kun sille tarjosi tarpeeksi tekemistä,  se osasi myös rauhoittua hienosti.

Milo helmikuussa 2015

Bordercollie Milo Nuuksiossa toukokuussa 2014

Jackrusselinterrieri Tiiti oli serkkujeni koira, jonka olen sain tuntea monen vuoden ajan. Se oli todella älykäs ja rohkea pieni koira, jolla oli pahoja resurssiongelmia. Tiiti ei juuri koskaan leikkinyt muiden koirien kanssa, ja olikin varmasti onnellinen saadessaan elää ainoana koirana. Se kävi meillä säännöllisin väliajoin hoidossa. Nana ja Tiiti teeskentelivät aina, että toista ei ole olemassa, ja tulivat siten erinomaisesti juttuun.


Jackrusselinterrieri Tiiti koirapuistollamme Laajalahdessa kesällä 2013

Jackrusselinterrieri Tiiti leikkimässä berninpaimenkoira Timon kanssa kesällä 2013

Unkarinvizsla Bátor asui naapurissamme, ja oli yksi Nanan rakkaimmista ystävistä. Bátor ei ole koskaan ollut meillä hoidossa, mutta ulkoilutin sitä välillä. Kyseessä oli hienostunut, äänekäs ja komea kaveri, jonka seurassa ei ikinä tullut tylsää.

Nana ja unkarinvizsla Bátor Elfvikin metsässä Laajalahdessa keväällä 2013

Bator, Nana ja mustaterrieri Teppo koirapuistolla maaliskuussa 2013

Parsonrusselinterrieri Hupi ja walesinspringerspanieli Hamppu asuivat suomenlapinkoirien Pessin ja Birkin emännän luona. Ne olivat meillä pariin otteeseen hoidossa, ja varsinkin Hupia ulkoilutin sen pentuaikoina paljon. Hupi ja Hamppu olivat hauska pari. Niillä oli aina pilkettä silmäkulmassa, mutta kaverit tottelivat kyllä, kun osasi johdonmukaisesti vaatia haluamaansa käytöstä.

Minä ja Hupi Westendissä heinäkuussa 2014

Hamppu pentuna hoidossa meillä 2009

Hupi Elfvikin metsässä heinäkuussa 2014


Hamppu Elfvikissä heinäkuussa 2014

Coton de tulearit Osku ja Eetu olivat meillä muutaman kerran hoidossa. Ne olivat kaverini (tai no, enemmän hänen äitinsä) koiria, hauskoja pikkuotuksia. Ne esittivät olevansa hurjia ja rohkeita, mutta eivät sitä ehkä sittenkään olleet. Yksitellen käyttäytyivät moitteettomasti, joukossa tyhmyys tiivistyi.

Osku Elfvikin metsässä elokuussa 2013
Eetu pihalla temppuilemassa siskoni Katrin kanssa elokuussa 2013

Pojat koirapuistossa kesällä 2013

Labradorinnoutaja Kupla oli meillä joitakin kertoja hoidossa. Kuplan omistaan tutustuin joskus vuonna 2012, kun kävimme samoilla pentutreffeillä, minä Tarmo-labbiksen kanssa. Sittemmin kävimme myös samoissa tokotreeneissä, minä Timo-bernin kanssa. Kupla oli hieno ja tottelevainen koira, mutta sillä oli varsinkin nuorempana tekemistä hermojensa kanssa.

Kupla koirapuistollamme kesällä 2013

Kupla Elfvikissä toukokuussa 2015

Whippet Lilo löytyi hoitokoirakseni edellä mainituista tokotreeneistä. Sen emäntä kävi australianpaimenkoiransa Lokin kanssa siellä, ja toi joskus Lilon meille käymään. Lilo oli kiltti ja suloinen otus, ja Nana viihtyi sen seurassa.

Lilo kaverini Elinan pihalla elokuussa 2014


Lilo ja Nana nukkumassa veljeni studion sohvalla elokuussa 2014


Labradorinnoutaja Luna löytyi kaverini Reetan naapurista ulkoilutettavaksi. Luna oli nuorena aikamoinen kauhukakara, ja minun pitikin tavallaan yrittää kouluttaa sitä. Lunan omistaja alkoi tehdä töitä koiransa kanssa, meni koirakouluun, ja sittemmin Luna osasi käyttäytyä hienosti ja oli upeasti hallinnassa omistajallaan.


Luna koirapuistollamme kesällä 2012




Luna Malminkartanossa pentutreffeillä heinäkuussa 2012

Labradorinnoutaja Muppe oli kavereideni koira, hyvinsyönyt ja läpeensä hyväntahtoinen otus. Se oli meillä muutaman kerran hoidossa, ja tapasin sitä muutenkin säännöllisesti. Muppe oli usein tallireissuilla mukana ja käyttäytyi aina moitteettomasti. 

Norfolkinterrieri Cola, labradorinnoutaja Muppe, sekarotuinen Nana ja parsonrusselinterrieri Hupi Laajalahdessa -14

Muppe Kolilla toukokuussa 2015

Valkoinen länsiylämaanterrieri Elsa oli kaverini koira, ja oli meillä muutaman kerran hoidossa. Vaikka Elsa ja Nana olivat samanikäiset narttukoirat, ne tulivat aina hienosti juttuun. Elsa oli mukavuudenhaluinen ja hauska otus, ja seikkaili Nanan päivä -videollakin.


Berninpaimenkoira Timo ja Elsa koirapuistolla heinäkuussa 2013

Elsa ja Elina temppuilemassa koirapuistollamme tammikuussa 2014

Vehnäterrieri Vili löysi tiensä meille toukokuussa 2013, kun olin laittanut koirat.comiin ilmoituksen, että otan koiria hoitoon. Vili oli kohtelias, helppo ja tottelevainen koira. Sitä oli aina ilo hoitaa, ja se olikin meillä useaan otteeseen käymässä omistajiensa lomareissujen aikana.

Vili Laajalahdessa marraskuussa 2013

Vili, Nana ja Sofi Tiian mökillä Kärkölässä keväällä 2014

Vehnäterrieri Manu oli myös meillä hoidossa. Se oli ihan oma lukunsa, todella erikoinen koira. Manu halusi pitää oman henkilökohtaisen reviirinsä tyhjänä, eikä epäröinyt komentaa Nanaa. Se oli muutenkin aika itsenäinen, ja teki mieluiten niin kuin itse tykkäsi.

Manu helmikuu 2014

Vehnäterrieri Manu ja Nana Elfvikin metsässä helmikuussa 2014

Kettuterrieri Edi etsi hoitopaikkaa jossain facebookin koiranhoitoryhmässä, ja niinpä tarjouduin avuksi. Edin kanssa oli hauskaa viettää aikaa, se oli todella tottelevainen, iloinen ja reipas pikkukoira. Vein Edin mätsäriinkin, ja se käyttäytyi kehässä erinomaisesti.

Berninpaimenkoira Timo, Nana ja Edi leikkimässä Lintuvaarassa elokuussa 2013

Kettuterrieri Edi ja Nana Lintuvaarassa elokuussa 2013

Saksanseisoja Utu etsi koirakavereita ja seuranpitäjää koirat.comissa keväällä 2013, ja otin omistajaan yhteyttä. Ihastuin Utuun ensisilmäyksellä, se oli upea koira. Utu oli meillä pari kertaa hoidossa, ja kävin ulkoiluttamassa sitä. Utu oli käsittämättömän komea, tottelevainen ja kaikinpuolin kelpo koira.

Utu ja Timo leikkimässä Perkkaan koirapuistossa helmikuussa 2013


Saksanseisoja Utu ja Nana Elfvikin metsässä joulukuussa 2013

Staffordshirenbullterrierin ja pitbullin risteytys Diego tuli meille melkein kahdeksi viikoksi parin päivän varoitusajalla. Alkuperäisessä hoitopaikassa narttukoiralla oli alkanut juoksut, ja Diegon omistaja soitti jonkun netti-ilmoitukseni perusteella kysyäkseen hoitopaikkaa. Diego on Donna-rottweilerin lisäksi toinen kahdesta molossityyppisestä koirasta, jotka minulla on ollut hoidossa. Diego osoittautui mitä kultaisimmaksi koiraksi, joka kuunteli hienosti kaikkia käskyjä.

Minä, Nana, Diego ja Elina mätsärissä Rastilassa kesällä 2014

Sekarotuinen Diego pihallamme Laajalahdessa kesällä 2014

Bretoni Rippe asui naapurissamme, ja kävin säännöllisin väliajoin lenkillä sen kanssa. Rippe oli yksi haastavimmista hoitokoiristani. Se veti hihnassa, rähjäsi muille koirille, ja yrittää purra taluttajaa tarpeeksi turhautuessaan. Pääsin välillä samalle aaltopituudelle Ripen kanssa, mutta sain silti aina olla tarkkana ulkoiluttaessani sitä. Hyvässä mielentilassa Rippe oli mitä suloisin pieni koira, ja se yritti aivan varmasti aina parhaansa.

Rippe kesällä 2015

Rippe syksyllä 2016


Rhodesiankoira Rico oli todella tottelevainen koira, jota oli ilo hoitaa. Se oli tuttuni koira, ja oli meillä muutaman kerran hoidossa. Rico osasi monia temppuja, totteli (kunhan sitä osaa käskeä), ja suhtautui ystävällisesti kaikkeen ja kaikkiin.

Rico Nuuksiossa huhtikuussa 2015

Rico, Nana ja berninpaimenkoira Timo meidän pihalla Laajalahdessa toukokuussa 2014

Coton de tulearit Amadeus ja Rupert tulivat minulle todella tutuiksi monien yhteisten lenkkien myötä, vaikka ne eivät olleet meillä ikinä hoidossa yön yli. Kävin välivuoteni ajan ulkoiluttamassa niitä pari kertaa viikossa. Ama ja Ruupe olivat hauskoja pikkukoiria, joita oli aina ilo tavata. Ne tulivat Nanan kanssa hyvin juttuun.

Vasemmalla Ruupe ja oikealla Ama Silkkiniityllä kesällä 2015

Ruupe syksyllä 2015

Serkkuni osti miehensä kanssa koiran, suomenlapinkoira Hilla on joulukuussa 2019 syntynyt mitä hauskin pieni koira. Se on käynyt hoidossa meillä ja on Merrin mielestä aivan mukava ystävä.



Tutustuin Eläinvideokerhon kautta mainoon rescuekoiralaumaan kesällä 2019. Yksi koirista, sekarotuinen Eino, on jo edesmennyt. Eino oli vallaton ja sosiaalinen tyyppi, jonka nimeen tarvittiin kaksi kieltosanaa. Muut perheen koirat ovat belgimix Cita, pikkukoirat Lulu ja Kiki, herkkiskoira Imppy ja vallaton bullymix River. Uusin lisäys perheeseen on Viipurin koirilta kotihoitoon tullut ja sittemmin joukon jatkoksi jäänyt super ihana pystykorvamix Topa.

Vasemmalta oikealle Lulu, Kiki, Eino, Merri ja Imppy

Vasemmalta oikealle Kiki, Cita, Lulu, Eino, River ja Imppy



Olen alkanut loppuvuodesta 2020 toimia Rescueyhdistys Kulkurien kotihoitajana ja olen sitä kautta saanut hoitooni seuraavat koirat:

Elena 12.12.20-5.1.2021



Marc 16.1.-13.2.2021



Puuha-Pete 8.5.-7.8.2021




Pluton 8.10.21-7.1.2022


Arvi 29.4.-19.8.2022


Ehdottomasti oman maininnan ansaitsevat myös kaverini maailman mahtavimmat leonberginkoirat Kimmo&Kyösti. Kyösti tuli minulle tutuksi jo pikkupentuna ja hoidin sitä silloin. Sittemmin molemmat sankarit ovat olleet minulla aina välillä hoidossa ja tulleet todella rakkaiksi. Kimmo muutti toiseen kotiin, mutta Kyösti asuu yhä kaverillani. Molemmat koirat ovat lempeitä jättiläisiä.

Vasemmalla Kyösti, oikealla Kimmo

Nana ja Kyösti Villa Elfvikin metsässä keväällä 2016


Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, walesinspringerspanieli Charlie. Tutustuin Charlieen, kun se oli vasta pikkupentu. Charlie asui meillä pitkään hoidossa vuoden 2018 aikoihin. Charlie on pehmeä, kiltti, hölmö ja ystävällinen pieni spanieli, rakkaimmista rakkain.

Charlie pihallamme Laajalahdessa elokuussa 2014

Charlie ja Nana Laajalahdessa helmikuussa 2015

2 kommenttia :

  1. Täältähän löytyi tuttuja ;) Ihania kuvia Edistä, sillä oli näemmä hauskaa :D Jos teet vielä hoitokeikkoja, niin nyt mulla olisi kaksi terrierilasta keravalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kivaa kun kävit lukemassa! Otan nykyään tänne meille vähemmän hoitokoiria, kun Nana alkaa olla vanha ja väsynyt. Tarvittaessa ja aikataulujen sopiessa voisin tulla sinne joskus hoitamaan koiria, olis tosi kiva nähä Ediä ja sun uutta koiraa :) Pistä sähköpostia llinjama@gmail.com, niin voidaan jutella

      Poista