torstai 9. kesäkuuta 2016

Life is good and that's the way it should be

Olen tehnyt linjauksen, että en ota enää meille kotiin hoitokoiria. Nana on jo kunnioitettavassa kymmenen vuoden iässä, ja on totisesti ansainnut rauhalliset eläkepäivänsä ja stressivapaan kotipesän. En kuitenkaan ole lopettanut muiden ihmisten koirien ulkoiluttamista, ja näillä lenkeillä Nana tuntuu viihtyvän. Huomasin eilen kalenteriani katsoessani, että minulla on seuraavana päivänä ulkoilutettavana neljä vierasta koiraa. Se oli bloggaamiskynnyksen ylittävä havainto.


Aamu alkoi lenkillä Rippe-bretonin ja Nanan kanssa. Rippe on kaikista tapaamistani hoitokoiristani ehdottomasti haastavin, se ryntäilee ympäriinsä ja sekoaa täysin, kun vastaan tulee vieras koira. Olen kuitenkin löytänyt aika hyvin yhteisen sävelen Ripen kanssa, ja aamulenkki oli yllättävän leppoisa. Rippe muunmuassa ylitti itsensä, kun muutaman metrin päästä käveli vieras koira, eikä Rippe inahtanutkaan.


Päivällä lähdin pyöräilemään kohti Tapiolaa ulkoiluttaakseni kaksi coton de tulearia. Ulkona oli ihan tajuttoman kova tuuli, eikä nahkatakki todellakaan lämmittänyt tarpeeksi. Jotenkin sitä tulee ihminen ajatelleeksi, että kesäkuussa selviää vähän vähemmällä varustuksella, mutta ei... Jaksoin silti yrittää hymyillä. Edes vähän. Blogin takia.


Amadeus ja Rupert ovat olleet välivuoteni piristys, olemme ulkoilleet viikottain. Ne olivat jälleen vastassa yhtä hyväntuulisina, kuin yleensäkin. Leikkasin ensin Amadeuksen ja Rupertin kynnet, mistä ei poikkeuksellisesti syntynyt juurikaan vastarintaa. Lenkki sujui mukavasti, vastaan ei tullut ketään ja Ruupe sai viilettää vapaana. Nahkatakissa väriseminen ei välttämättä ollut se ykkösjuttu tänään, mutta ainakin sää oli tarpeeksi viileä, että toisinaan hieman laiskemmanpuoleinen Amadeuskin jaksoi ulkoilla reippaasti.


Seuraavaksi oli ulkoilutusvuorossa kaverini leonberginkoira Kyösti. Kävin ensin Kyöstin kanssa ulkoiluttamassa Ripen, eikä pentukoira ollut millänsäkään Ripen sähläämisestä. Kyösti ottaa ylipäätään asiat rauhallisesti olematta flegmaattinen. Se innostuu menemättä kierroksille, ja antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet moitteettomasti. Laatuyksilö siis. Vauva pääsi Rippe-lenkin jälkeen ottamaan päiväunet meille, eikä vieraassa paikassa rauhoittumisen kanssa ollut mitään ongelmaa. Seuraavaksi lähdimme Nanan ja Kyöstin kanssa metsälenkille. Nana yllätti minut (ja varmaan itsensä) leikkimällä Kyöstin kanssa, lenkki oli kaikenkaikkiaan varsin onnistunut.




Tänään oli ilahduttavan koirapainotteinen ja rento päivä. Muutenkin elämä tuntuu helpolta, kevään stressi pääsykokeineen on vihdoin ohi, ja on helppoa nauttia elämästä koiratädin ihmemaassa.

6 kommenttia :

  1. Magee toi vika kuva !

    VastaaPoista
  2. Todellakin mahtava toi viiminen kuva :D Ihania koiria, Köystin luonne kuulostaa mahtavalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe kiitos!! Joo se on letkeä heppu.

      Poista
  3. Heh, hyvä käydä täälläkin välillä vilkuilemassa. Mun mielestä on ihanaa miten jaksat noin touhuta muidenkin koirien kuin oman kanssa :) Kivaa kesää teille! Ja hei, tollainen nalle nimeltä Kyösti, en kestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pus <3 Kiva kun kävit kuikuilemassa, mainiota kesää sullekin!! Kyösti on rakkaus

      Poista

Yhteyttä voi ottaa myös sähköpostin kautta :)
llinjama@gmail.com