torstai 19. helmikuuta 2015

Ei tarvii ketään pois sulkee

Vehnäterrieri Vili on tämän viikon hoidossa meillä, sen kanssa on mennyt kaikki hyvin. On ollut ihanaa huomata, että Vili on oma iloinen itsensä. Vaikka walesinspringerspanieli Charlie lähtikin jo kotiinsa, pikkuwalesi on kuitenkin ollut mukana lenkeillämme. Nana on hienosti sietänyt poikia, ja jopa vähän leikkinyt niiden kanssa välillä. Kolmen koiran lenkittäminen on sujunut helposti, hiljaisilla kaduilla ja autioissa metsissä vaeltaessa kaikki kolme ovat saaneet juosta vapaana. Kaikille instagramia käyttäville lukijoille tiedoksi, että minut löytää sieltä nimimerkin maalari takaa, käykää ihmeessä seuraamassa, jos kiinnostaa :)


Kun joutuu käymään läpi enemmän ja vähemmän rankkoja asioita, on ihanaa paeta metsään kolmen koiran kanssa. Musiikkia kuunnellessa, ympäriinsä juoksentelevia koiria katsellessa ja niitä paijatessa tulee väkisin ainakin hetkeksi sellainen olo, että kyllä tämä tästä. Koirilla on niin mainio asenne elämään, ne eivät turhia murehdi ja nauttivat lakkaamatta olostaan. Onneksi on muitakin tapoja käsitellä kurjia juttuja, kuin metsään katoaminen. Kaiken keskustelun ja asioiden käsittelemisen lisäksi on kuitenkin korvaamatonta saada välillä hetkeksi antaa olla, kuvata vain koiria ja ehkä jopa unohtaa.




Näin mystisissä ja synkissä tunnelmissa tänään. Viikonlopuksi olen onneksi lähdössä kaverini mökille, Nana ja Vili lähtevät tietysti mukaan. En ole varma, otanko kameraa mukaan. Maanantaina Vili lähtee kotiin, enkä ole varma milloin tänne on tulossa seuraava hoitokoira. Koulussa minun ei tarvitse enää käydä, joten voisin kuvitella ehtiväni ulkoiluttamaan Timo-berniä ja perheen uutta Misty-kultsua lähitulevaisuudessa. Myös Charlie on menossa mukana, eli eiköhän blogiin löydy täytettä, jos vain jaksan ottaa kuvia.