This life is more than ordinary

First things first, pieni Sibbe on oppinut kiipeämään sohvalle. En uskalla antaa sen hypätä alas itse, ettei nyt vaan sattuis mitään. Sängylle Sibbe ei onneksi vielä pääse.

Merri on kulkenut mukana avantouintireissuilla, se tarvitsee joskus omaa aikaa pikkuvintiön hampaista. Pikkuvintiö on kyllä osoittanut osaavansa odottaa hienosti ja rauhassa uintireissun ajan kiinni sidottuna.

Kävimme päivänä eräänä aamulenkillä Linnaistensuolla. Se oli ilmeisesti hyvä idea, koska sain edistettyä koulutehtäviäni hyvin tuon lenkin jälkeen. Tapasimme vain yhden ihmisen, oli ihanaa saada kulkea rauhassa koirien kanssa.

Olemme käyneet muutaman kerran ohitustreeneissä Sibben kanssa, ja jonkun kerran olen ottanut molemmat koirat mukaan. Yhdellä kerralla kävi erityisen hyvä tuuri, kun törmäsimme toiseen glenniin kesken treenien! Koirat löysivät heti yhteisen sävelen. Tulee etsimättä mieleen, että haluan joskus vielä Sibbelle kaveriksi toisen glennin.

Koirien mielestä kevät on alkanut. Ne viihtyvät hyvin pihalla, mutta en anna niiden silti olla siellä keskenään. Merrillä on tapana murista tai haukkua ohikulkeville naapurien koirille, enkä nyt ainakaan heti kärkeen halua Sibben oppivan samoille tavoille. Jotenkin tuossa pihalla pötkötellessään sen huomaa erityisen hyvin, että koirien välit ovat lämmenneet huomattavasti viime aikoina. Ne saattavat nukkua tyytyväisinä pidempäänkin ihan vierekkäin.

Vieraissa paikoissa rauhoittuminen ei ole mikään juttu Sibbelle, se kiertää ensin tutustumassa mestoihin ja hakeutuu sitten lepäämään. Olemme sitten jonkun luona käymässä tai vaikka kauppakeskuksen vilinässä, Sibbe hakeutuu hetken ihmeteltyään aina lepämään rauhassa (jos potentiaalisia rapsuttajia ei ole tyrkyllä).

Kävimme tällä viikolla kahvilla Vantaalla. Saimme sinne autokyydin, mutta tulimme junalla kotiin. Minulla on ollut tavoitteena viedä Sibbe julkisilla johonkin, mutta toistaiseksi se oli jäänyt. Nyt sitten kuljimme Tikkurilasta Lahteen junalla, eikä Sibbellä ollut tietenkään mitään ongelmaa. Se asettui rauhassa nukkumaan, vaikka matkustimme täyden junan eteisessä. Niiiin hieno pentu!

Sibben pentukoulu on alkanut, käymme Korkeavireen hallilla ja kouluttajana on Noora Haapanen. Ajattelin etukäteen, että Sibbe ei varmaan pysty keskittymään hallissa lainkaan, ja minulla oli todella matalat odotukset kurssin suhteen meidän suoriutumisemme osalta. Olen kuitenkin saanut yllättyä positiivisesti: Sibbe on tehnyt hyvällä asenteella hommia, oppinutkin varmaan jotain, ja ennen kaikkea olen saanut huomata, että kyllä se osaa kaikenlaista. <3

Sadetta saadaan, mutta aurinkoa otetaan

 

Pienen pieni Aino Sibelius os. Järnefelt on taas kasvanut. Pentupanta on jäänyt pieneksi ja vähän isompien koirien panta on vielä iso. Onneksi serkkujen Tiiti-jackrusselin jäämistöistä löytyneet valjaat sopivat hyvin. Sibbe kävi rokotettavana, se painoi 6,2kg ja sai eläinlääkäriltä aivan oikeutetusti kehuja hyvästä luonteestaan. Aamuheräily on jäänyt pois, Sibbe ei ole nyt pitkään aikaan ollut aamulla herättämässä. Aikaistin myös sen päivän viimeistä ruokailua hieman, tuntuisi että olemme löytäneet hyvän rytmin päiviimme. Sibbe ulkoilee reippaasti ja yksinolot sujuvat yhä hienosti.

Sibben kasvattaja Minttu kävi nyppimässä pikkukoiran ja antoi meille kotiläksyksi seisomaan opettelun. Olen ollut ahkera, ja harjoittelu on alkanut kantaa hedelmää. Seisomisen lisäksi olemme tutustuneet näyttelyhihnaan ja pöydällä seisomiseen. Sibben eka pentunäyttely on vappuna täällä Lahessa, saa nähdä kuinka timanttiseksi olemme saaneet hiottua näyttelytaidot siihen mennessä. Tärkeintä minulle on säilyttää hyvä meininki tekemisessä, jotta näyttelypuuhat ovat pennulle jatkossakin mieleisiä.

Uusien taitojen harjoittelu on rankkaa puuhaa pienelle glennille!

Sibbe on kulkenut yhä ansiokkaasti mukana julkisilla paikoilla. Olemme käyneet kahvilla, museon aulassa, eläinkaupoissa, juna-asemalla, torilla ja ravintolassa. Kiireessä Sibben kanssa ei kannata lähteä yhtään mihinkään, koska joko ihmiset haluavat lähestyä sitä tai se haluaa lähestyä ihmisiä. Olen super iloinen siitä, miten avoin ja iloinen Sibbe on. Toki se puree jonkin verran, mutta mitä muuta voisi odottaa vähän alle nelikuiselta koiranpennulta. Onneksi Sibbe on älysöpö, sillä saa paljon anteeksi.

Olemme kulkeneet välillä Espoossa, ja Sibbellä on sujunut hienosti lenkit niin Hilla-lapinkoiran, Tupu-labbiksen kuin Bilbo-isovillakoirankin kanssa. Myös Kyösti-leonberginkoiraa ja heidän kissojaan olemme saaneet tavata, sielläkin meni muuten kaikki hyvin, mutta Sibbe oli livahtanut kylppäriin kakalle puhtaiden pyykkien päälle... No, edellä mainitusta söpöydestä johtuen se sai tämänkin vahingon anteeksi. Kyöstin perheen lapsi oli kovin innoissaan Sibbestä, ja heillä oli mahtavat leikit niin sisällä kuin pihallakin.

Mitä sitten kuuluu Merrille? Merri on ottanut Ainon eli Sibben tosi hienosti vastaan. Ihan aluksi sillä oli tietysti kuherruskuukausi ja pentu oli sen mielestä heti ensi tapaamisella maailman hienoin juttu. Välillä Merri alkoi olla aika väsynyt pentuun (ja varmaan aikaisin aamulla heräilyyn myös). Nyt kuitenkin tuntuu, että tilanne on tasaantunut ja kun pentu nukkuu paremmin, Merrikään ei ole enää niin väsynyt. Muutoin Merri on voinut hyvin ja paksusti, kävin punnitsemassa sen ja paino oli 26kg, muutaman viikon sitä laihduteltuani käytin sen uudestaan puntarilla ja paino oli 25,4kg. Kolmatta kertaa en ole sitä tässä nyt punninnut, pitäisi sekin jossain vaiheessa tehdä. 

Eli tänne kuuluu hyvää, ja kaikkeen hyvään olen yrittänyt myös tietoisesti keskittyä. Sibbellä alkaa parin viikon päästä pentukoulu, odotan sitä innolla. Toinen asia, jota odotan innolla, on Sibben hampaiden vaihtuminen. Sibbe on ihan pian nelikuinen, joten kai hampaat siinä sitten pikkuhiljaa alkavat jo vaihtua. Toivon mukaan. Pentu ei missään nimessä ole mikään paha puremaan, mutta silloin kun se puree, naskalihampaat tuntuvat kyllä inhottavilta. Tässä vielä yksi kuva metsäretkeltä, johon pääsimme paikallisoppaan kanssa. Varsinkin Merri oli riemuissaan päästessään kunnon metsään ulkoilemaan, toki Sibbekin.

Matka sopivasti mutkalla

Taas on aikaa kulunut ja tuntuu, että haluan laittaa kuvia pikku-Sibbestä talteen. Kolmikuinen pentu kävi rokotettavana, se meni hienosti. Olen ollut välillä töissä, Sibbe on ollut päiväkodissa välillä Merrin kanssa ja välillä yksin. Se on saanut paljon kehuja hoitajiltaan.

Sibben ja Merrin ystävyys on edennyt, ne saattavat välillä jo nukkua vierekkäin. Asuimme reilun viikon vanhempieni luona heidän ollessa matkoilla, ja täytyy kyllä sanoa, että koiranpito on helpompaa omakotitalossa ja omalla kunnon kokoisella pihalla. Saa nähdä, ehkä meilläkin on joskus sellainen. Tai ainakin oma mökki. Sibbe asettui hienosti vanhempieni luo, sille tuntuu käyvän kaikki.

Olen ollut tosi iloinen siitä, miten mutkattomasti Sibbe suhtautuu eri asioihin. Se on kohdannut tällä reissulla valtavasti uusia asioita, eikä mikään ole tuntunut hetkauttavan sitä. Ohi kolisteleva ratikkakin aiheutti vain kiihtyvää hännänheilutusta. Jokainen uusi ihminen on Sibbelle mahdollisuus saada rapsutuksia. Myös eri-ikäisten lasten tapaaminen on Sibben mielestä huippujuttu.

Sibben aamuheräämiset ovat vähän raskaita, se aloittaa jälleen aamunsa välillä siinä viiden-kuuden aikaan. Kyllä se siitä sitten ulos päästyään jatkaa nukkumista, mutta jos on itse mennyt vaikka vasta puolenyön aikaan nukkumaan, viideltä herääminen on vähän turhan aikaista. Välillä en itse saa enää unta Sibben herätettyä kerran. Uskon kyllä, että ajan kanssa Sibben unirytmi asettuu vähän paremmille urille. Välillä se nukkuu kyllä ihan rauhassa pidemmällekin aamuun.

Ei välttämättä kannata iloita liikaa siitä, miten hyvin Sibelius tulee toimeen muiden koirien kanssa; glennit eivät aikuisina todennäköisesti tule toimeen ainakaan samaa sukupuolta olevien vieraiden koirien kanssa. Poikkeuksiakin silti on, joten eihän sitä tiedä jos Sibbe vaikka olisi aina ystävällinen kaikille. Joka tapauksessa sen pitäisi ehkä toivon mukaan tulla aikuisenakin toimeen niiden koirien kanssa, joihin se on tutustunut pentuna. Siksi olen iloinen, että kavereideni koirat Tupu-labbis, Bilbo-isovillakoira ja serkkuni Hilla-suomenlapinkoira ovat kaikki olleet Sibbelle mieluisia ystäviä. Täytyy vain pitää huoli, että tapaamme tarpeeksi usein pennun kasvaessa, että se ei unohda kavereitaan.

En ole vielä saanut otettua Sibbestä kuvia kameralla, kenties ryhdistäydyn asian suhteen vielä jossain vaiheessa. Sibbe ei edelleenkään osaa oikeastaan muita käskyjä kuin luoksetulon, mutta olemme keskittyneet hoitotoimenpiteisiin, rauhoittumisen harjoitteluun, nenänkäyttöön ja leikkimiseen. Sibbe on hirmu rakas ja hieno pentu, olen tosi iloinen että uskalsin ostaa koiranpennun.

Oh, darling child, don't you worry, have no fear I say

Sibbe on ollut parin päivän päästä kolme viikkoa kotona. Tavallaan tuntuu että juurihan se tuli tänne, tavallaan tuntuu hassulta että joskus sitä ei ollut. Sibbe on ylittänyt kaikki odotukset, se on helppo ja mukava pentu, joka on helppo ottaa mukaan mihin vain. Totta kai sillä on terävät naskalihampaat, joita se ei pelkää käyttää, mutta eipä mitään muuta kannata noin pieneltä odottaa. Eniten se puree ollessaan nälkäinen tai väsynyt. Sibbe sai yhdeltä ihailijaltaan lempinimekseen Aino (onhan Sibbe toki nimetty Aino Sibeliuksen mukaan, että ei siinä mitään).

Sibbe on kasvanut nyt jo valtavasti, joten haluan ehdottomasti laittaa siitä kuvia tänne talteen. Olemme pitkälti viettäneet rauhallista kotielämää, mutta Sibbe on kuitenkin päässyt tapaamaan kaikki tulevan arkensa kannalta oleelliset ihmiset ja eläimet. 

On ollut ilo huomata, kuinka helppo pikkuterrieri on ottaa mukaan eri paikkoihin; se on kohdannut häntä heiluen niin valtavan leonberginkoiran, kauppakeskuksen vilinän kuin 3v ja 5kk ikäiset veljentyttönikin. Naapurissani on päiväkoti, ja Sibbe on aina innoissaan menossa tapaamaan pieniä päiväkotilaisia, jos heitä sattuu ulkoillessa tulemaan vastaan.

Sibbe ei osaa vielä juuri mitään käskyjä, mutta se tuntee nimensä ja tulee luokse vauhdilla. Merrillä on ollut jo pitkään kauneudenhoitopäivä perjantaisin, joten silloin myös Sibben kynnet leikataan. Lisäksi olen käsitellyt ja pikaisesti kammannut pienen trimmipöydällä lähinnä päivittäin, ja se suhtautuukin asiaan myötämielisesti. Olen pyytänyt tuttuja ihmisiä tarkistamaan Sibben hampaita ja muutenkin käpälöimään pentua, eikä se ole ollut asiasta moksiskaan. Sibbe on myös kulkenut mukana julkisilla paikoilla, ja osannut hienosti rauhoittua eri paikkoihin, sekä kulkea reippaasti kaupungin vilinässä.

Mikä on sitten ollut vaikeaa tai raskasta? Alkuun Sibbe heräsi vinkumaan viiden-kuuden aikaan aamulla, joten unet tahtoivat jäädä vähän lyhyiksi. En saanut kerran herättyäni enää unen päästä kiinni, vaikka pentu jatkoi kyllä uniaan päästyään käymään pihalla. 

Aluksi oli myös vähän säätöä saada ruokinnat ja ulkoilut sujumaan, mutta nyt tuntuu että ollaan aika hyvin päästy jyvälle siitä mitä täällä tapahtuu milloinkin. Välillä tuntui ja tuntuu raskaalta olla yksin koirien kanssa, mutta onneksi on ihmisiä joita tavata ja paikkoja joihin mennä silloin. Olen myös tosi iloinen siitä, että Sibbe ja Merri tulevat niin hyvin juttuun, ja niillä sujuu yksinolot kuin vettä vaan (olen rentona ihmisenä tietysti videoinut niiden keskenään viettämän ajan, joten tiedän, että ne lepäilevät rauhassa täällä).

Sellaista on ollut elo täällä :)

Tervetuloa kotiin, Sibbe

Tänne muutti eilen lauantaina 25.1.2025 pienen pieni glen of imaalinterrieri. Pentu on viralliselta nimeltään Meomodo Jiffy Pop, oikealta nimeltään Sibelius, eli kavereiden kesken ja kutsumanimeltään Sibbe. Sibbe on kennel Meomodon kasvatti ja se on syntynyt 30.11.2024. Sibbestä pitäisi tulla jalostuskoira, ja se onkin sijoituksessa täällä. Sibbe on tietysti ensisijaisesti rakas perheenjäsen. Toissijaisesti sen kanssa tullaan käymään näyttelyissä, uskoisin sen kiinnostuvan myös kuoppien kaivamisesta, ja koska nenänkäyttö on jokaiselle koiralle luontevaa, harjoittelemme varmasti omaksi iloksemme hajutunnistusta. 

Eka yhteispotretti. Kuva: Minttu Murtomäki

Kasvattajan luona juuri ennen kotiinlähtöä. Kuva: Minttu Murtomäki

Minulle on ollut aina selvää, että haluan ottaa joskus elämässäni koiranpennun. Ongelmaksi nousi kokemukseni niin monen rotuisista koirista, että löysin joka rodusta syyn olla ottamatta sen rotuista koiraa. Siispä kaiken karsinnan jälkeen jäljelle jäi glen of imaalinterrieri, josta en löytänyt hylkääviä virheitä. Rotujärjestön sivulta löytyy oiva kuvaus siitä, millainen on glenni. Tärkeä osa koiran valintaa oli löytää sellainen koira, joka on lapsiystävällinen, joka soveltuu toivottavasti aikuistuttuaan työkoiraksi sosiaalialan töihin, ja jonka energiatasot ovat suunnilleen vastaavat kuin Merrillä. Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen siitä, miksi en ottanut rescuekoiraa. En kuitenkaan tee niin, koska tiedän, että tietyille ihmisille asiaa ei kannata edes yrittää selittää, ja toisille taas ei tarvitse. Mainittakoon silti, että olen yhä rescueyhdistys Kulkurien jäsen ja tuen täysin heidän tekemäänsä työtä.

Ensimmäinen ilta uudessa kodissa, Sibbe ei turhia stressaa

Uni maistuu

Hain Sibben eilen kotiin, huima kahdenkymmenen minuutin kotimatka meni alun vinkumisen jälkeen hyvin ja rauhallisesti. Pihalla oli roska-auto tyhjentämässä roskiksia juuri kun tultiin autosta ulos, mutta Sibbeä se ei hetkauttanut. Merri otti pienen ystävän vastaan hyvin innokkaasti ja iloisesti. Sibbe on ennen kaikkea nukkunut todella paljon. Se on myös kiipeillyt lumikasoissa, pureskellut mattoa, käynyt ahkerasti pihalla ja syönyt hyvällä ruokahalulla annetut sapuskat. Olin etukäteen hermoillut aika paljon sitä, miten pärjään pennun kanssa, miten Merri pärjää ja miten kaikki tulee menemään. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo, mutta ainakin alku on lupaava. Sibbe vaikuttaa tasapainoiselta ja hauskalta koiralta. Uskon, että kaikki tulee menemään hyvin.

Pientä valuvikaa havaittavissa, muuten priima pentu!