Syvin epätoivo ja suurin onni, ne ovat aina vierekkäin

 TAMMIKUU

HELMIKUU

MAALISKUU

HUHTIKUU

TOUKOKUU

KESÄKUU

HEINÄKUU

ELOKUU

SYYSKUU

LOKAKUU

MARRASKUU

JOULUKUU

Kiitos 2020, tervetuloa 2021!

Hyvältä näyttää vieläkin

 Ja niin koitti lokakuu. Katsoin Netflixistä The Social Dilemma -dokumentin ja vaikutuin niin paljon, että päätin aloittaa somettoman viikon kerran kuussa. Joskus aiemmin vietin joka kuussa viikon ilman nettiä, vaihdoin kännykänkin vanhaan nokialaiseen. Tällä kertaa totesin että facebookin, twitterin, snapchatin ja etenkin instagramin taakse jättäminen tuntuu paitsi riittävältä, myös tärkeältä.

Merrille kuuluu lähinnä hyvää, mutta yksi episodi sillä oli tuossa muutama päivä sitten. Illalla nukkumaan mennessä se oli levoton, ja kun sytytin valot, Merri ei ollut pysyä jaloillaan. Se hoippui muutaman minuutin ympäriinsä, istui vähän aikaa paikallaan ja kuolasi, kunnes oksennettuaan olikin yhtäkkiä elämänsä kunnossa. Olen konsultoinut eläinlääkäriä ja Merrin Suomeen tuoneen rescueyhdistyksen yhteyshenkilöä tilanteesta, mutta eipä kukaan osaa varmaksi sanoa, mistä tilanne johtui. Merri on kuitenkin ollut onneksi täysin normaali kohtauksen jälkeen, joten jos sama hyvä vointi jatkuu, en aio ryhtyä toimenpiteisiin.

Sun hymykuoppiesi kauneus sekoittaa mun pään

 

Kiitos Nani Härkönen ihanista kuvista!

Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää

 

Tulin ottaneeksi kameran mukaa iltalenkille. Merri oli viikon kaverillani lainassa, joten ehkä myös siksi sain aikaiseksi kuvata Merriä. Olen tyytyväinen näihin kuviin, Merri on helppo kuvattava kun se pysyy pyydettäessä paikallaan kiltisti. Pääsemme sunnuntaina Nani Härkösen linssin eteen, vähän jo jännittää mutta eiköhän siitä selvitä :)

En tee mitään mistä en kunnolla tiedä

Heinäkuu on jo puolivälissä, ja kesäkuun osalta pikaisesti väsätty minipostaus osoittautui oivaksi ratkaisuksi. Siispä jotain vähän vastaavaa luvassa siltä varalta, etten inspiroidu heinäkuun aikana päivittelemään tämän kummemmin. Heinäkuu on sujunut hyvin niin Malminkartanossa, Hämeenkyrössä kuin Kauvatsallakin oleskellen. Seuraavassa joitain hetkiä näin kuun ollessa puolessa.

Merri on ylittänyt itsensä, ja leikkinyt todella rennosti lukuisten vieraiden koirien kanssa lähipuistollamme

Kyrösjärven rannalla oli mukavaa viettää mökkielämää

Merri ja serkkuni puolivuotias suomenlapinkoira Hilla mukana lounaalla Salossa

Merri odottelemassa kaveriani kaupasta Hämeenkyrössä

Kerran entiedämissäajassa itse koiratädistäkin kuva tänne :)

Merri ja Hilla rentoutumista harjoittelemassa Malminkartanossa (sujui hyvin)

Labradorinnoutaja Muppe ystäviensä Merrin ja Hillan kanssa lenkillä Espoossa 

Sukutapaaminen: serkkuni heidän jackrusselinsa Tiitin kanssa lähti lenkkikaveriksi minulle, Merrille ja Hillalle

Maaseudun rauhaa Kauvatsalla, onneksi pian pääsee takaisin

Valpas vahtikoira Merri Lintumäkeä vahtimassa Kauvatsalla

Dream Team Hilla, Merri & Maya Malminkartanossa 

Onhan vapauttavaa joskus leikkisä kanta ottaa

Jotta kesäkuun postaus ei pääse menemään ohi, niin tässä varmuuden vuoksi kuva Merristä yhteislenkillä kaveriensa kanssa. Meillä on täällä mukavaa kesän viettoa ollut ohjelmassa, paljon ulkoilua, Malminkartanonhuipulle kiipeämistä, kaverien näkemistä, uintia ja sen sellaista. Juhannuksena menemme siskoni kanssa mökille, ja sen jälkeen lähden viikoksi parhaan kaverini luo hänen mökilleen viettämään kesää. Merri pääsee molemmille reissuille mukaan. Heinäkuussa meille tulee hoitoon pieni lapinkoira, viimeistään silloin otan tavoitteeksi ottaa taas kameralla kuvia.

It made me so happy, as ordinary things often do

Kerran kuussa blogin päivittäminen tuntuu paitsi mahdolliselta, myös tärkeältä. Merrille ja minulle kuuluu hyvää, olemme molemmat pysyneet terveinä. Valmistuin huhtikuun lopulla sosionomiksi, ja hain pariin kouluun. Merrin kanssa olen harjoitellut nose workin alkeet, eli opettanut sen tunnistamaan ja ilmaisemaan eukalyptuksen hajun. Tassumafia toimitti nopeasti (ja ilman lisämaksua) tarvittavat välineet, ja Merri on ollut nopea oppimaan. Kävin aikoinaan walesinspringespanieli Charlien kanssa hajutunnistuksen alkeet -kurssin, joten tekninen puoli on suunnilleen hallussa. 

Tänään otin pitkästä aikaa taas kameran mukaan, ja sain mielestäni omalla tasollani ihan onnistuneita kuvia Merristä.  Meillä oli oikein onnistunut kuvausreissu, Merrillä on onneksi melko vahva paikallaolo. On sitä toki harjoiteltukin, mutta jotenkin tuntuu, että se sujuu siltä luonnostaan hyvin. Merri ei myöskään vedä hihnassa (paitsi nähdessään oravan), eikä sitäkään ole treenattu. Uskon, että melkein minkä vain koiran voi opettaa kulkemaan nätisti, mutta myös sen, että jotkut koirat oppivat ja osaavat luonnostaan kulkea hihnassa toisia paremmin.

Mutta eipä tässä sen kummempaa. Palaan toivottavasti asiaan viimeistään kesäkuussa :)

Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan

Tuntuu hyvältä idealta väsätä jonkinlainen postaus kerran kuussa, vaikkei järkkärikuvia olisikaan tullut otettua. Eletään omituista aikaa, siitä löytyy varmasti riittävä määrä valitusta vaikka ja mistä. Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitenkään paha tilanne, mutta kannan toki huolta läheisteni tilanteista ja Suomen sekä maailman tilanteesta. Täällä on ollut hoidossa alla olevassa kuvassa Merrin kanssa poseeraava koiranpentu River. Se on rescuekoira Espanjasta ja etsii omaa kotiaan kotihoidossa Myllypurossa. Riverillä ja Merrillä sujui hienosti yhteisolo ja oli ihanan helppoa, kun koirat juoksuttivat toisensa koirapuistossa vapaaksi päästyään.

Toinen koira jota olemme tavanneet, on serkkuni suomenlapinkoiranarttu Hilla. Se on mitä suloisin pieni pentu, jonka kanssa Merri on osannut olla yllättävän hienosti. Koirat ovat jopa voineet olla samaan aikaan vapaana ilman ongelmia. Tämä on todella hyvä juttu, koska kyseessä on tosiaan serkkuni koira, eli jos koronatilanne joskus helpottaa, tulevat koirat todennäköisesti tapaamaan toisiaan enemmänkin. 

Muuten tänne ei kuulu ihmeitä, olemme käyneet paljon tekemässä lenkkejä eri metsissä, Merri on saanut uuden ihmisystävän naapurista joka käy välillä viemässä sitä ulos ja muuten ollaan vain hengailtu kotona, katsottu elokuvia ja olen jopa soittanut välillä käyrätorveakin (sori naapurit!). Vaikea tätä tilannetta on käsittää tai käsitellä, onneksi ei tarvitse olla yksin. Koirien lisäksi olen soitellut paljon kavereideni kanssa ja käyn monta kertaa viikossa kävelemässä siskoni tai parin muun ystäväni kanssa.