2025

TAMMIKUU

Sibbe 9vko

Kauan odotettu koiranpentu Sibbe tuli kotiin. Vietin jostain syystä viimeiset viikot ennen pennun kotiutumista lukemalla somesta kauhutarinoita siitä, miten kauheita elukoita koiranpennut ovat. Ehkä odotukseni olivat matalat, ehkä Sibbe oli hyvä tyttö, mutta meidän vuotemme lähti mukavasti käyntiin. Ennen Sibben kotiutumista kävin yksin Tallinnassa, se oli onnistunut reissu. Vietimme myös rakkaan veljeni 30v-synttäreitä rakkaiden ihmisten seurassa, ensi vuonna onkin sitten minun vuoroni täyttää kolmekymmentä.

HELMIKUU

Lippulaivan kirjastossa laatuaikaa

Helmikuussa sain viettää aikaa veljentyttöni Junon kanssa ja kehitimme konseptin, jossa haen hänet viikottain päiväkodista. Joitain poikkeuksia lukuunottamatta näin kävikin, ja viikottaista tapaamista odottivat yhtä innokkaasti niin veljentyttö kuin tätikin. Lisäksi kävin Jyväskylässä näyttämässä Sibbeä mummolle, se reissu sujui hyvin ja pentu käyttäytyi hienosti. Vietin aikaa niin tuttujen kuin uusienkin kavereiden kanssa, enkä vähiten siksi, että yritin pysyä järjissäni edelliseen kuukauteen verrattuna välillä rankalta tuntuneen pentuajan tiimellyksessä.

MAALISKUU

Ullan 80v-synttäreiden viettoa

Oli ilo saada juhlia sukulaiseni Ullan 80v-syntymäpäiviä, jotka hän halusi viettää Lahessa. Vieraina olivat äitini ja tämän sisko (sekä tietysti minun koirani). Juhlat sujuivat rattoisasti: teimme reippaan kävelylenkin, pulahdimme avannossa ja söimme minun laittamaani ruokaa kotonani. Sopii toivoa, että olisin itsekin kasikymppisenä siinä kunnossa, että voisin viettää yhtä aktiiviset synttärit. Naistenpäivänä kävimme teatterissa äitini ja veljentyttöni kanssa, se oli hauskaa. Teimme myös luontoretkiä koirien ja paikallisoppaan kanssa, Sibbe jaksoi hienosti samoilla metsässä pienillä jaloillaan.

HUHTIKUU

Tallinnassa oleellisten asioiden äärellä, eli syömässä

Huhtikuussa kävimme Tallinnassa siskoni kanssa. Matkasta muistan parhaiten sen, miten yritimme peitellä nukahtamistamme Fotografiskan aivan liian mukavissa säkkituoleissa pimeässä huoneessa. Kokonaisuutena reissu oli onnistunut, Tallinnassa on ilo käydä. Aika oli tehnyt tehtävänsä ja Sibben halu pureskella kaikkia alkoi vähentyä, joten myös Junon ja Sibben ystävyys alkoi syventyä. Meillä oli myös partiolippukuntamme Laajalahden eräveikkojen viikonlopun mittainen kevätretki, jolle osallistuin Sibben kanssa. Arvoin viimeiseen asti, otanko pentua mukaan, mutta onneksi otin. Sibbe oli kovin rakastettu ja käyttäytyi hienosti. Etenkin yhden lapsen aamuinen kommentti jäi mieleen: "Eka mua väsytti ihan sikana, mut sit mä näin Sibben ja tuli heti parempi fiilis". Myös Sibben pentukoulu alkoi huhtikuussa.

TOUKOKUU

Merri taukoilemassa koirakoululla

Toukokuussa ensimmäinen kummityttöni syntyi, se oli suuri tapaus. Ystäväni Elinan Bilbo-isovillakoira oli Lahdessa yökylässä, minulla oli auto-ongelmia (jotka onneksi saatiin korjattua) ja Sibben näyttelyura alkoi loistokkaasti. Kävimme myös Merrin kanssa koirakoulussa irtotunnilla ja olin ylpeä Merrin rauhallisesta käytöksestä. Tein jonkin verran vapaaehtoistöitä Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksellä, siivoilin lähinnä kissojen huoneita. Kesätyöni vanhassa ja tutussa työpaikassa alkoivat, on aina mukava palata töihin sellaisiin paikkoihin, joissa työnteko ei tunnu työltä. 

KESÄKUU

Rentoilijat kotona lepäilemässä

Siskoni lapsi, eli toinen kummityttöni syntyi. Toinen kesäkuun tärkeä tapahtuma oli tietysti veljentyttöni Junon 4v synttärit. Minä jatkoin yhä työntekoa mukavissa kesätöissäni, joissa Sibbekin pääsi pyörähtämään menestyksekkäästi. Koirilla oli muitakin mukavia juttuja: Merri pääsi vierailulle meillä kotihoidossa majailleen rescuekoira Arvin luo, koirat muistivat selvästi toisensa. Sibbe mukana partioleirillä, olin taas pohtinut, voinko ottaa sen mukaan, mutta onneksi otin. Leiriläisiä oli enemmän kuin oman lippukuntamme retkillä, mutta sehän ei Sibbeä haitannut; enemmän rapsuttajia!

HEINÄKUU

Mökillä ei ollut kiire mihinkään

Heinäkuussa vietin vihdoin sellaista aikaa, josta olin haaveillut valehtelematta vuosia. Minulla ei ollut kalenterissa mitään, en ollut sopinut kenenkään kanssa tapaamisia, enkä luvannut hoitaa yhdenkään ihmisen koiria. Tämä tarkoitti mökkeilyä, mummon luona vierailua ja jopa vuoden kolmatta Viron-reissua: kävin yksin Tallinnassa. Laitoin kaverilleni heinäkuussa viestin "Oispa aina loma. Aattelin et mä tylsistyn ja ahdistun, mut ei. Oispa aina loma.". Minulla on ollut taipumus täyttää kalenterini jok'ikinen tyhjä kohta kaikella mahdollisella ja mahdottomalla, mutta tänä kesänä uskalsin antautua aikatauluttomuuteen ja se kannatti.

ELOKUU

Tuoreen äidin, eli siskoni kanssa vaunukävelyllä

Rakas siskontyttöni, eli toinen kummityttöni syntyi. Ensimmäisen kummityttöni kastejuhlaa vietettiin Espoossa ja sain kunnian toimia hänen sylikumminaan. Kävimme pizzalla Tammisaaressa veljeni perheen kanssa, myös Sibbe oli menossa mukana ja käyttäytyi hienosti. Vietimme kaverini polttareita mainiossa seurassa. Elokuussa olin myös tutorina opastamassa uusia sosionomiopiskelijoita LAB-ammattikorkeakoulun saloihin, vaikka opiskelenkin itse liiketaloutta. Koen, että minulla on enemmän annettavaa tuleville sosionomeille, kuin tradenomeille, koska olen jo valmis sosionomi.

SYYSKUU

Partiokokouksessa voi päätyä vaikka kehystämään luontokuvia

Elokuisten polttarien jälkeen oli luonnollista, että saimme viettää syyskuussa samaisen kaverin häitä. Hääpäivä oli todella kaunis ja Seurasaari oli nappivalinta niin vihkimisen kuin hääpäivänkin osalta. Tässä kuussa vietin paljon aikaa siskontyttöni kanssa, koirat kulkivat mukana, mutta lähinnä yksitellen. Sibbe näytteli harva se viikonloppu ja menestystäkin saatiin, joten siitä tuli juniorimuotovalio. Harrastin partiota Lahessa: se oli uusi aluevaltaus, onnistunut sellainen.

LOKAKUU

Äiti, Juno, Sibbe ja Merri Lahessa

En enää juuri epäröinyt, kun Laajalahden eräveikkojen syysretki koitti ja piti päättää, otanko Sibben mukaan. Pienet partiolaiset suorastaan riemastuivat, kun Sibbe loikkasi autosta retkipaikalla. Tein lokakuussa paljon vapaaehtoistyötä Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksellä, lähinnä erilaisia koiria ulkoiluttamalla. En ole koskaan ollut mikään suuri halloweenin ystävä, mutta tänä vuonna vietimme kaverini Elinan kanssa ikimuistoisen halloweenin Helsingin yössä. Veljentyttöni Juno tuli äitini kanssa yökylään Lahteen, teimme metsäretkiä ja pidimme hauskaa.

MARRASKUU

Partiokokouksessa Espoossa pelattiin ihmissutta harva se viikko

Olen huomannut, että marraskuusta pääsee hyvin yli keskittymällä valoiseen aikaan ulkoiluun ja kulttuuriin sen eri muodoissa. Runomarraskuu on valehtelematta yksi vuoden kohokohdista: rakas ystäväni lähettää minulle joka päivä itse lukemansa runon, joten sain nauttia niistä. Kävin myös useamman kerran eri ihmisten kanssa teatterissa ja konserteissa. Lahessa oli onneksi edes vähän lunta, kulttuurin ohella se auttoi jaksamaan. Sibbe täytti vuoden, hänelle järjestettiin tietenkin syntymäpäiväjuhlat. Partion harrastaminen kahdessa kaupungissa sujui ihan hyvin, meillä on todella mukava ryhmä johdettavana Espoossa.

JOULUKUU

Tuulispäässä on aina ilo käydä

Tulin joulukuussa viettäneeksi aikaa molempien kummityttöjeni kanssa, enkä enää ihmettele lainkaan, miksi kaikki sukulaistädit kautta aikojen ovat aina päivitelleet lasten kasvavan nopeasti.  Suuri tapahtuma oli tietysti myös Pasilan Messukeskuksen kaksipäiväinen näyttely, jossa Sibbe pärjäsi hienosti. On ihan ehdottomasti koiria, joille Messarin tyyppinen näyttelytilanne on liian vaikea, mutta Sibbe ei ole yksi niistä koirista. Se nauttii näyttelyreissuista täysin siemauksin. Joulukuussa ehdin vielä käydä konserteissa, tehdä vähän töitä (ja vapaaehtoistöitä), sekä viettää täydelliset synttärit parhaassa seurassa. Joulunvietto sujui rennosti perheen kanssa.

Vuosi 2025 oli kokonaisuutena oikein onnistunut, saapi nähdä mitä uusi vuosi 2026 tuo tullessaan.

Jos miehel on suunta ni sinne se menee

No mutta, tässähän vierähti kesä ihan huomaamatta ohi ilman blogipostauksia. Ei se mitään, nyt oli hyvä sauma kirjoittaa. Sibbelle ja Merrille kuuluu hyvää, ajattelin päivittää heidän kuulumisensa viimeaikaisista tapahtumista aina kesäkuulle asti tässä joutessani. 

Kuva: Minttu Murtomäki, kiitos!

Sibbe on käynyt näyttelyissä sekä minun, että kasvattajansa Mintun handlaamana. Kaikki, joita kiinnostaa näyttelyasiat, voivat käydä vakoilemassa Sibben KoiraNet-sivulta, miten se on pärjännyt. Ne, joita ei kiinnosta, pärjäävät tiedolla, että hyvin on mennyt. Sibbe käyttäytyy reippaasti kehässä ja esiintyy edukseen. (Edit 28.9., Sibbe on nyt juniorimuotovalio, kiitos kasvattajansa!)

Syyskuun alussa Sibbe aloitti ensimmäiset juoksunsa. Pelkäsin etukäteen, että Sibbe unohtaa sisäsiisteyden juoksujen myötä. Näin ei ole kuitenkaan onneksi käynyt. Sibbe on syönyt ruokansa ja ollut muuten normaali, mutta varsinkin sisällä se on ollut melko vaisu ja tuijotellut ulos ikkunasta – kenties odottaen unelmien prinssiään. Varsinkin rallytokossa huomasi ison eron juuri ennen juoksuja ja niiden alettua siihen, millainen Sibbe oli ennen kuin juoksuista oli mitään tietoa. Juoksujen aikaan se haahuilee ja nuuhkii ympäristöään mielummin kuin syventyy rallytokon saloihin.

Kuva: Elina, kiitos!

Olemme käyttäneet Koirametsä Pupen palveluita säännöllisesti ennen Sibben juoksuaikaa. Kerran saimme isovillakoira Bilbonkin kaveriksi. Olen huomannut Merrin käytöksessä ison eron, kun se pääsi hammaskiven poistoon ja siltä poistettiin yksi parodontiitin riivaama hammas. Merri on leikkisämpi, sen ilme on rennompi ja muutenkin se on ylipäätään hyväntuulisempi. Hampaiden tilanne ei päälle päin ollut kovin paha, mutta onneksi Erica Vetericalta osasi aivan oikein arvioida, että voisi olla hammaskiven poiston aika. Erica on hoitanut alusta loppuun ensimmäisen koirani Nanan, emmekä ole Merrin kanssa juuri hyödyntäneet muiden eläinlääkäreiden palveluita. Olen taipuvainen olemaan välillä hieman ylihysteerinen, joten haluan että minulla on tuttu luottoeläinlääkäri, jonka puoleen kääntyä hädän hetkellä.

Mutta mitäpä muuta? Sibbe ja Merri ovat kulkeneet mukana niin kahvilakäynneillä kuin maaseudun rauhassakin. Kesä meni äkkiä, mutta ehdimme kuitenkin tehdä niitä juttuja, mitä pitikin. Minulla on ollut tapana tehdä kesääni minuuttiaikataulu, joka on lyöty lukkoon siinä huhtikuun paikkeilla. Erästä kaunista laulua lainatakseni olen vihdoin oppinut, että pakko oppii sanoo randomeille ei, niin pystyn sanoo omilleni tottakai. Olen tosi iloinen niistä tyypeistä ja paikoista, joissa sain viettää tämän kesän.

Yksi iloinen asia oli ihan kotona oleminen. Viihdyn todella hyvin Lahdessa ja olen iloinen, että tein ehkä hieman impulsiivisenkin päätöksen muuttaa tänne opiskelemaan tammikuussa 2024. Koirien kanssa lenkkeillessä ei tule juuri koiria vastaan, koska niitä ylipäätään on paljon vähemmän kuin Espoossa tai Helsingissä, joissa asuimme aikaisemmin. Ihmiset ovat mukavia ja asia, jota erityisesti arvostan täällä on kiireettömyys. Toki kaikki on suhteellista, koulukavereiden kanssa jutellessa on käynyt ilmi, että pienemmiltä paikkakunnilta muuttaneille Lahti on todellinen big city. Meille ei, olemme viihtyneet täällä erinomaisesti.

Oman maininnan ansaitsevat ehdottomasti sisarusteni lapset. Tämän upean taideteoksen on tehnyt tuolloin 3v veljentyttöni, siinä minä talutan Sibbeä. Veljelläni on -21 ja -24 syntyneet tytöt, ja siskolleni syntyi loppukesästä 2025 tyttö. Minulle ei ole ainakaan vielä siunaantunut omia lapsia, joten on ollut todella ihanaa, että saan viettää paljon aikaa näiden muksujen kanssa. Merri on todella rauhallinen lasten kanssa, mutta se arvostaa omaa tilaansa. Sibbe taas ei halua omaa tilaa, mutta sillä on varsinkin pienempien kanssa joskus tekemistä sen kanssa, että se malttaa suhtautua tarpeeksi rauhallisesti heihin. Nelivuotiaan veljentyttöni kanssa Sibbellä menee hienosti; Sibbe osaa jopa olla turvallisessa ympäristössä pikkutyypin talutetttavanakin.

Sitten vielä pari sanaa kesän reissuhommista. Kävin kesällä Joutsassa mökillä ja Jyväskylässä mummoni luona. Vanhempi veljentyttöni oli ensimmäistä kertaa yökylässä täällä minun luonani mumminsa eli minun äitini kanssa, se oli mainio kokemus kaikille osapuolille. Ilman koiria kävin esimerkiksi Tallinnassa ja hyvän ystäväni polttareissa ja häissä. Kaikki kesän reissaamiset niin autolla kuin junallakin sujuivat koirilta erinomaisesti. Välillä mietin eri tilanteissa, että totta kai elämä olisi helpompaa ilman koiria. En kuitenkaan usko, että tulen enää elämään täysin ilman koiria. Kun on kerran tottunut olemaan koiranomistaja, on vaikeaa haluta olla mitään muuta.

Vielä lyhyt kunniamaininta Sibbelle hienosta suoriutumisesta partioleirillä! Meitä oli leireilemässä kahdesta eri lippukunnasta iso porukka. Olin muonittajana leirillä, eli aika iso osa ajasta meni keittiön puolella. Sibbe osasi tosi hienosti hengailla leiripaikalla ja ilahduttaa pieniä partiolaisia. Sibbe oli toki osoittautunut lippukuntamme kevätretkellä oivalliseksi partiokoiraksi, mutta tällä leirillä oli paljon enemmän porukkaa. Sehän ei Sibbelle ollut mikään ongelma, päinvastoin. Sibbe on kulkenut myös viikottaisissa partiokokouksissa mukana, se nauttii täysin siemauksin kaikesta saamastaan huomiosta.

Sellaista kuuluu meille. Lauantaina olen menossa taas Sibben kanssa näyttelyyn, Merrillä on alkamassa arkitottelevaisuuskurssi ja itse olen hoitanut kouluhommia sen mitä on tarvinnut. Syksy on ihmisen parasta aikaa, iloa jokaiselle. Palataan taas asiaan ennen pitkää.

En kaipaa kaupunkia, kaipaan hiljaisuutta

Tässä hetkiä viime postauksesta tähän päivään. Olimme ylläolevan porukan, eli vasemmalta oikealle Bilbo-isovillakoiran, Merrin, Sibben ja Tupu-labbiksen kanssa viettämässä iltaa. Koirat rauhoittuivat heti kolmen tunnin painien jälkeen. Parhaat leikit oli Tupulla ja Bilbolla, mutta Sibbe oli pelottomasti menossa mukana. Merri keskittyi lähinnä tuomitsemaan riehuvia pentuja.

Sibbe oli minulla mukana töissä ikäihmisten päivätoiminnassa. Se oli jymymenestys. Pelkäsin etukäteen, että Sibbe hyppii tai puree (kuten nyt kuusikuinen pentu voi joskus tehdä), mutta vielä mitä. Sibbe rakasti kaikkia asiakkaita, käyttäytyi mallikelpoisesti ja sai valtavasti kehuja rauhallisesta käytöksestään. Pari päivää Sibbellä sitten menikin nukkuen työpäivästä toipuessa. Uskon, että jos/kun lopulta palaan opiskelujeni parista töihin sosiaalialalle, Sibbe voi olla oiva työkaveri monenlaisiin paikkoihin.

Näyttelyissäkin on käyty, pikkupentuluokassa. Kolmessa näyttelyssä Sibbe on ollut kolmesti rotunsa paras ja kaksi kertaa se on palkittu terrieriryhmän neljäntenä. Näyttelyura on siis lähtenyt hienosti käyntiin!

Asuimme koirien kanssa kolme viikkoa Espoossa ja pääsimme vihdoin pikaratikan kyytiin. Sibbeä tämä ei tietenkään hetkauttanut vähääkään, se kävi nopeasti lepäämään ja matkusti aivan rauhallisena. Olen tosi iloinen siitä, miten mutkaton ja tavallaan jopa helppo pentu Sibbe on. Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että se kyllä söi yhtenä yönä reiän makuuhuoneen seinään, mutta noin niinkun muuten Sibbe on käyttäytynyt mallikelpoisesti. Remonttikin taisi tulla kerralla valmiiksi, koska se ei ole jatkanut puuhastelua seinän parissa.

Saimme Bilbon tänne viikonlopun ajaksi kylään. Vein koirat perjantaina koirapuistoon riehumaan, sen jälkeen ne ottivatkin iisisti loppuajan. Kävimme toki lenkeillä, mutta emme tehneet mitään ihmeellistä. Sibbe ja Bilbo riehuivat välillä pihalla, mutta sisällä kaikki ottivat iisisti. Myös yöt menivät hyvin, tai ainakin itse sain nukkua rauhassa.

Muuten ei sitten ole ihmeellistä kerrottavaa, on ulkoiltu ja on vietetty ihanaa kevättä ja alkukesää. Sibbe kasvaa kohisten. Se alkaa olla aikalailla sisäsiisti, kunhan se vain pääsee tarpeeksi usein ulos. Yksinolot sujuvat hyvin, eikä se ole makuuhuoneen seinään yön aikana askarrellun reiän lisäksi tuhonnut mitään. Paitsi enoni luona vieraillessaan Sibbe oli kyllä purrut yhdet crocsit, mutta niitä ei tietenkään olisi pitänyt ikinä jättää täydellisen ja virheettömän Sibeliuksen saataville. 

Eipä sen kummempaa tällä kertaa, palataan taas! Tässä vielä mainio Aino Sibelius -aiheinen kortti, joka odotti meitä postilaatikossa kun palasimme kotiin. Yhdennäköisyys on selvä, hiustyylikin on molemmilla sama (tässä pitää tietää, että Sibbe on nimetty Aino Sibeliuksen mukaan).

Hän ei kuuntele puhelinta eikä vaatimuksia

Sibben pentukoulu Korkeavireellä päättyy huomenna lauantaina 10.5.. Olemme molemmat nauttineet kovasti yhteisistä treenihetkistä ja pentukoulu on ollut antoisa. Ilmoittauduimme elokuussa alkavaan rallytokoryhmään, jotta meidän tulee jatkossakin treenattua säännöllisesti. Eli palaamme syksyn tullen harrastusten pariin, kun kesän seikkailut on seikkailtu. 

Sibben ja Merrin ulkoilu on vallan sujuvaa, pikkukoira kulkee reippaasti mukana. On ollut ilo huomata, miten koirilla on yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Ne leikkivät, saattavat nuuhkia suurella hartaudella tiettyjä alueita, tai esimerkiksi kaivaa kuoppia yhdessä lenkin lomassa. Mietin jossain vaiheessa, onko 7-vuotias Merri liian vanha vastaanottamaan pientä pentua. Ainakin tällä hetkellä onneksi tuntuu, että Sibbe on ehdottomasti ilo Merrille (ja toki toisinpäin). Maitohampaat ovat lähinnä tippuneet pois, tuntuisi että se on vähentänyt Sibben tarvetta pureskella Merriä.

Sibbe oli mukana partiolippukunta Laajalahden Eräveikkojen perinteisellä kevätretkellä. Tunnetusti äärimmäisen rentona ihmisenä jännitin etukäteen, miten pentu selviytyy teltassa nukkumisesta ja kymmenistä vieraista ihmisistä. Kaikki huolehtiminen oli kuitenkin turhaa, Sibbellä meni super hienosti ja se ilahdutti niin lapsia kuin aikuisiakin. Uskon, että Sibbe tulee olemaan mukana myös tulevilla retkillä.

Näyttelyeläimenäkin Sibbe on menestynyt, se oli vappunäyttelyssä rotunsa paras pentu niistä kaikista kahdesta glennipennusta, jotka olivat paikalla. Ryhmäkehä ei pitkän päivän jälkeen enää kiinnostellut juuri pentua, mutta oma kehä aamulla meni sanalla sanoen nappiin. Hieno pentu, se osasi ottaa rennosti näyttelypaikalla ja käyttäytyi asiallisesti kehässä. Erityisesti lämmitti tuomarin "Erinomaisesti esitetty!" -kommentti Sibben arvostelussa. Ensimmäinen yhteinen näyttelymme oli oikein positiivinen kokemus meille molemmille.

Näyttely- tai mitään muutakaan menestystä huomattavasti kiinnostavampaa minulle on se, millaista arkea koiran kanssa voi viettää. Sibbe on tasapainoinen, hauska ja lunki koira, jota ei tunnu hetkauttavan mikään. Se suhtautuu lämpimästi kaikkiin tapaamiinsa ihmisiin ja eläimiin. Sibbe on helppo ottaa mukaan mihin vain, se on ahne ja palkkautuu hyvin ruoasta. Lapsia Sibbe rakastaa erittäin paljon, mutta malttaa kuitenkin hienosti mielensä, jos tervehtimään tullut lapsi sattuukin jännittämään Sibbeä.

Kävimme yhdessä mätsärissä täällä kotona Lahessa ja olemme käyneet Helsingissä lenkeillä kaverini Elinan ja hänen Bilbo-isovillakoiransa kanssa. Puhuimme juuri siitä, miten ihanaa on, että koiramme ovat niin samalla aaltopituudella. Sibben ja Bilbon leikit osuvat ainakin tällä hetkellä niin hyvin yksiin, että on vaikea uskoa, etteivätkö ne tulisi jatkossakin hyvin toimeen. Glennit eivät välttämättä ole mitään kaikkein koirasosiaalisimpia henkilöitä aikuistuttuaan, mutta ilmeisesti vastakkaista sukupuolta olevat ja pentuaikana tutuiksi tulleet koirat kelpaavat todennäköisesti varttuneellekin glennille. Nyt Sibbe on niin kaikkien kaveri, että en osaa edes kuvitella, etteikö se tulisi jatkossakin toimeen muiden kanssa. Aika näytää.

Mutta sellaista! Tuntuu, että olemme tehneet kovin paljon kaikenlaista. Ja toki olemmekin olleet liikkeellä ihan riittävästi. Haluan kuitenkin vakuuttaa, että Sibbe on saanut myös levätä ja rentoutua sopivissa määrin. ;)

This life is more than ordinary

First things first, pieni Sibbe on oppinut kiipeämään sohvalle. En uskalla antaa sen hypätä alas itse, ettei nyt vaan sattuis mitään. Sängylle Sibbe ei onneksi vielä pääse.

Merri on kulkenut mukana avantouintireissuilla, se tarvitsee joskus omaa aikaa pikkuvintiön hampaista. Pikkuvintiö on kyllä osoittanut osaavansa odottaa hienosti ja rauhassa uintireissun ajan kiinni sidottuna.

Kävimme päivänä eräänä aamulenkillä Linnaistensuolla. Se oli ilmeisesti hyvä idea, koska sain edistettyä koulutehtäviäni hyvin tuon lenkin jälkeen. Tapasimme vain yhden ihmisen, oli ihanaa saada kulkea rauhassa koirien kanssa.

Olemme käyneet muutaman kerran ohitustreeneissä Sibben kanssa, ja jonkun kerran olen ottanut molemmat koirat mukaan. Yhdellä kerralla kävi erityisen hyvä tuuri, kun törmäsimme toiseen glenniin kesken treenien! Koirat löysivät heti yhteisen sävelen. Tulee etsimättä mieleen, että haluan joskus vielä Sibbelle kaveriksi toisen glennin.

Koirien mielestä kevät on alkanut. Ne viihtyvät hyvin pihalla, mutta en anna niiden silti olla siellä keskenään. Merrillä on tapana murista tai haukkua ohikulkeville naapurien koirille, enkä nyt ainakaan heti kärkeen halua Sibben oppivan samoille tavoille. Jotenkin tuossa pihalla pötkötellessään sen huomaa erityisen hyvin, että koirien välit ovat lämmenneet huomattavasti viime aikoina. Ne saattavat nukkua tyytyväisinä pidempäänkin ihan vierekkäin.

Vieraissa paikoissa rauhoittuminen ei ole mikään juttu Sibbelle, se kiertää ensin tutustumassa mestoihin ja hakeutuu sitten lepäämään. Olemme sitten jonkun luona käymässä tai vaikka kauppakeskuksen vilinässä, Sibbe hakeutuu hetken ihmeteltyään aina lepämään rauhassa (jos potentiaalisia rapsuttajia ei ole tyrkyllä).

Kävimme tällä viikolla kahvilla Vantaalla. Saimme sinne autokyydin, mutta tulimme junalla kotiin. Minulla on ollut tavoitteena viedä Sibbe julkisilla johonkin, mutta toistaiseksi se oli jäänyt. Nyt sitten kuljimme Tikkurilasta Lahteen junalla, eikä Sibbellä ollut tietenkään mitään ongelmaa. Se asettui rauhassa nukkumaan, vaikka matkustimme täyden junan eteisessä. Niiiin hieno pentu!

Sibben pentukoulu on alkanut, käymme Korkeavireen hallilla ja kouluttajana on Noora Haapanen. Ajattelin etukäteen, että Sibbe ei varmaan pysty keskittymään hallissa lainkaan, ja minulla oli todella matalat odotukset kurssin suhteen meidän suoriutumisemme osalta. Olen kuitenkin saanut yllättyä positiivisesti: Sibbe on tehnyt hyvällä asenteella hommia, oppinutkin varmaan jotain, ja ennen kaikkea olen saanut huomata, että kyllä se osaa kaikenlaista. <3